Suomessa joka kolmas työssäkäyvä hoitaa omaistaan tai läheistään oman työnsä ohessa. Noin 700 000 suomalaista hoitaa iäkästä, sairasta tai vammautunutta läheistään päivätyön ohessa. Neljä viidesosaa kaikesta hoivasta on siis omaisten ja läheisten vastuulla – ei julkisen sektorin, vaikka niin kuvitellaan.

Sopimusomaishoitajista peräti 70 % on naisia ja heistä suuri osa itsekin ikääntyneitä, jo eläkkeellä olevia. He tekevät käytännössä toisen työuran hoitaessaan puolisoaan tai läheistään. Tässä työssä ei tunneta työaikalakeja, vaan työtä tehdään seitsemän päivää viikossa ja ympärivuorokautisesti.

Vammaisten lasten omaishoitajista peräti 90 % on naisia. Omaishoitajuudella on merkitystä myös heidän tulevaan eläkkeeseensä. Työstä poissaolot heikentävät merkittävästi eläkekertymää.

Omaishoitajilla on ollut oikeus kahteen – kolmeen vapaavuorokauteen kuukaudessa riippuen siitä, teetkö omaishoitotyötä ympärivuorokautisesti vai hieman vähemmän. Näiden lakisääteisten vapaiden pidolle on usein esteenä se, että tilapäishoitoa ei saa aina järjestettyä silloin, kun omaishoitajalla itsellään olisi mahdollisuus vapaita pitää.

Usein on vielä niin, että pitämättä jääneille tilapäishoitojaksoille on vaikea löytää uutta, korvaavaa ajankohtaa.

Läheisen eteen tehty työ on erittäin raskasta paitsi henkisesti, niin myös fyysisesti. Siksi nämä tilapäishoidon mahdollistamat vapaat ovat äärettömän tärkeitä.

Kokonaan oma lukunsa on omaishoitajille maksettava korvaus. Suurin osa omaishoitajista saa korvauksena paitsi läheisensä, niin myös yhteiskunnan hyväksi tekemästään valtavasta työstä alle 450 €/kk, josta pidätetään verot. Palkkio on järkyttävän pieni ja yhteiskunnan taholta suorastaan hävytöntä lähimmäisenrakkauden hyväksikäyttöä.

Jos suhteutetaan omaishoitajien tekemän työn kustannukset siihen, että tehostettu palveluasuminen maksaa yhteiskunnalle yli 6 000 euroa/hlö/kk, pitäisi omaishoitajille maksettavaa korvausta nostaa huomattavasti ja silti yhteiskunta säästäisi valtavasti.

Nyt ikääntyvien joukon kasvaessa yhä suuremmaksi ja joutuessa hoivattavaksi, korostuu omaishoitajien jaksaminen, hyvinvointi ja ennen kaikkea saatavuus elämää suuremmaksi kysymykseksi. Ammattihenkilökuntaa ei hoiva-alalle ole saatavilla.

Ylikuormittunutta omaishoitajakuntaa olisi autettava kaikin keinoin jaksamaan tärkeässä työssään yli pahenevan hoiva-alan resurssipulan – joka ei, ikävä kyllä, näytä kovinkaan nopeasti helpottavan.

Jorma Piisinen
Remontti-Reiska
Eduskuntavaaliehdokas Uusimaa (Ps)
Kaupunginvaltuuston 1.vpj.
Aluevaltuutettu ja aluehallituksen jäsen