Kysymys on askarruttanut ihmisten mieliä Suomessa pitkään. Joillekin kanta on itsestään selvyys, sen enempää asiaa pohtimatta. Tottakai pitää liittyä tai sitten ei. Useimmiten kysymys on poliittisesta asemoitumisesta vasemmalle tai oikealle.
Monelle, etenkin nuorelle asia on myös selvä. Mitään muita perusteita ei ole kuin Nato.
Iäkkäämmillä tulee sekä turvallisuuskysymykset että mahdolliset kustannukset ( joiden nyt sanotaan olevan luokkaa 50-60 milj./vuosi).

Itselleni asia on ollut monimutkaisempi ja sen selvittämiseksi pitää alkaa alusta.
Koskaan en ole ollut selkeästi puolesta tai vastaan. Olen enemmänkin työntänyt kysymyksen taka-alalle koska se ei ole ollut ajankohtainen.
Kuulun niihin kirottuihin suuriin ikäluokkiin jotka kuulemma, eläköidyttyään, vievät Suomen konkurssiin. No eivät ole vieneet. Kaikki ovat jo eläkkeellä ja eläkerahastot vain kasvavat.

Jo pikkulapsena kuulin kertomuksia muutama vuosi aikaisemmin päättyneestä sodasta joka oli ”paha juttu”.
Muutaman vuoden kasvettuani aloin vähitellen saamaan selvää asioista ja Hitler-niminen saksalainen oli joku diktaattori joka tappoi juutalaisia ja aloitti sotimisen. Oli kuulemma joku natsi. Kotonani oli vallalla hyvinkin vasemmistolainen asenne politiikassa, Neuvostoliitto oli hyvä asia, se oli työläisten valtio. Amerikka oli huono juttu koska se oli kapitalistinen valtio joka riisti työväestöä eikä maksanut kunnollisia palkkoja työtätekeville.
Samaan aikaan kuitenkin Amerikka auttoi voittamaan sodan jossa Suomi oli kuulemma Hitlerin kanssa samalla puolella ja sitten hävisi sodan. Amerikassa oli kaikkea ja siellä oli kaikki hyvin.
Sitten vähän myöhemmällä iällä tuli Nato ja joku Varsovan liitto. Molemmat olivat sotilasliittoja joiden tarkoitus oli puolustaa jäseniään jos joku hyökkää niiden kimppuun. Kuulemma Nato perustettiin ensin ns. Länsimaiden toimesta ja Varsovan liitto sille vastapainoksi. Vaikkakin taisi oikeasti olla toisinpäin.

Monet Euroopan maat liittyivät näihin, toiset kommunistiseen Varsovan liittoon ja toiset Natoon. Suomi ja Ruotsi eivät liittynyt kumpaankaan. Jäivät puolueettomiksi eli tarkoittivat että sodan syttyessä eivät osallistu kuten Ruotsi ei tehnyt edelliseen sotaan ja säilyi suhteellisen vähällä.

Oleellista oli että kaikki olivat rauhan puolesta. Kukaan ei ollut sitä mieltä että pitää alkaa sotimaan. Hieno asia.

Suhtautumiseni Neuvostoliittoon oli pitkään jonkinlainen pelonsekainen kunnioitus: Kun tietoa maailman menosta kertyi niin vähitellen ymmärsin että asiat eivät ole aivan niin kuin niiden sanottiin suomalaisten toimesta olevan.

Sen voisi vaikka sanoa niin että olimme Varsovan liiton jäseniä vaikka emme olleetkaan. Meidän tuli isoissa asioissa kysyä Moskovan mielipidettä, muutoin saattaisi käydä huonosti. Kuten Unkarille 1956. Neuvostoliitto vaati jo yhdessä vaiheessa yhteisiä sotaharjoituksia YYA-sopimuksen merkeissä. Presidentti Kekkonen ei suostunut, presidentillä oli silloin vielä valtaa.
Sitten tuli käyttöön termi ”suomettuminen” jolla tarkoitettiin muka itsemääräämistä vaikka itse asiassa oltiin Moskovan komennossa.
Ja samanaikaisesti meillä varoiteltiin liittymästä Natoon, se johtaisi välirikkoon Neuvostoliiton kanssa ja samalla varoittelun peitelty tarkoitus oli ”Uusi talvisota”.

Suhtauduin hyvin kaksijakoisesti sekä Natoon että siihen liittymiseen. Toisaalta olin rauhan kannalla, ja jos paras keino siihen olisi pysyä puolueettomana niin sitä pitää kannattaa. Toisaalta pieni pelko oli perseessä koko ajan kommunistien toiminnasta: Olin tuolloin jo lukenut niin paljon kaikenlaista että kaikki, pienimmätkin kuvitelmat työläisten onnelasta olivat kadonneet.
Sitten tuli EFTA johon saimme Moskovan luvalla liittyä, eräänlainen tulliliitto joka mahdollisti tullittoman kaupan jäsenmaiden kesken. Euroopassa oli jo ennen sitä perustettu EC joka oli läntisten maiden kuten Länsi-Saksan, Ranskan ym. muodostama oma tulliliitto josta sittemmin kehittyi EU.

EC:n emme saaneet liittyä.
Maailma jatkoi menoaan ja kaikenalaisia kriisejä ja sotia käytiin. Useimmissa oli julkisesti esillä pidettynä USA osapuolena ja usein sen sanottiin olevan ”syyllinen”. Vähemmän kerrottiin kommunistien sekaantumisesta maailman sisällissotiin ja konflikteihin. Kommunistit korkeintaan auttoivat kansaa voittamaan USA:n tukemia diktatuureja.
Kun sitten Neuvostoliitto hajosi 1990 niin heräsi toivo että jospa siellä päästäisiin diktatuurista ja maa alkaisi kehittyä demokraattiseksi. Ensi alkuun näyttikin ehkä siltä, sitten tuli kommunistien vallankaappausyritys jonka silloinen presidentti Jeltsin onnistui torjumaan. Neuvostoliiton hajotessa siitä irtaantui lukuisa joukko eri valtioita, Baltian maat, Ukraina, Kazakstan, Uzbegistan, Kirgistan, Georgia ym. itsenäisiksi valtioiksi.

Hajoamisen jälkeen Suomi liittyi EU:n mutta ei Natoon kuten esim. Baltian maat. Meillä oli edelleen vallalla, nyt voi sanoa, naivistinen käsitys siitä että rauha säilyy Euroopassa, että ei täällä ala kukaan sotimaan.
Ja olihan meillä mahdollisuus liittyä Natoon niin halutessamme, meillä oli Nato-optio.
Venäjällä valtaan tuli entinen KGB-agentti Vladimir Putin joka oli sen verran kova ja kykenevä että pystyi estämään maan täydellisen hajoamisen.
Sitten tuli Georgia ja Venäjän sisällä Tsetsenia. Molemmissa ilmeisesti oli kyseessä jonkinlainen irtaantuminen Moskovan määräysvallasta. Tsetseniassa Venäjä käytti ilmeisestikin Täystuhoa (DDT eli Täystuho on nykyään kielletty) ja onnistui tukahduttamaan irtaantumispyrkimykset.
Siinä oli välissä Jugoslavian hajoaminen johon Nato sekaantui pommittamalla emovaltion Serbian lähes kivikauteen kun se ei suostunut Kosovon itsenäistymiseen. Kysyin että miksi Nato sekaantuu?

V. 2014 alkoi Krimille Ukrainaan, ilmaantua marsilaisia ja itäisessä Ukrainassa tapahtui kansannousu venäläisten keskuudessa, sanottiin. Seuraukset olivat että Krim ja itäisiä alueita Ukrainasta jäivät Venäjän miehittämiksi. Perusteena Venäjä käytti sitä että venäläisiä olisi sorrettu ja murhattu ko. alueilla, että Krim kuuluu Venäjään vaikka se olikin osa Ukrainaa kun Ukraina itsenäistyi.

Sitten tuli tämä 24.2.2022. Se tuli itselleni täydellisenä shokkina. Ei siksi että hyökkääjä oli Venäjä, sitähän saattoi jopa odottaa uutisista päätellen, vaan ylipäätään siksi että tällainen naapurivaltion kimppuun järein asein ja tuhoamalla kaiken edestään tapahtui Euroopassa.
Vaikka uutisissa esitettiin satelliittikuvia venäläisten keskityksistä, ei heidän hyökkäysaikeisiinsa halunnut uskoa. Eihän sellainen voi olla mahdollista Euroopassa. En ole vieläkään, 6 viikkoa myöhemmin selvinnyt shokista.
Ukraina ei edes tehnyt mitään muuta kuin pyrki toimimaan niin kuin itsenäinen valtio toimii.
Tässä yhteydessä venäläiset presidentti Putinin suulla esittivät peitettyjä uhkauksia jopa ydinaseiden käytöstä jos he eivät saa mitä haluavat.

Suomessa heräsi, puhtaasta itsesuojeluvaistostakin, keskustelu ns. Nato-option käyttöönottamisesta eli liittymisestä Natoon jolta voitaisiin olettaa saatavan turvaa mikäli Venäjä alkaisi toteuttamaan presidenttinsä suulla lausuttua ”Suomi kuuluu Venäjään” tai sinnepäin ja että mahdollisesta liittymisestä seuraa sotilaspoliittisia seurauksia.
Kun nyt alkaa lisäksi selvitä mitä venäläiset tekevät Ukrainassa, alkaa kantani Natoon liittymiseen olla selvä.

Edelleen sanotaan että jos liitymme, meistä tulee Naton etupiiriä joka tuhotaan mennen tullen jos syttyy suursota tai pienempikin. Tässä kysyn itseltäni että entä jos emme liity, ja Venäjä saa päähänsä, mahdollisen voittonsa jälkeen Ukrainassa, toteuttaa sama asia luoteisnurkallaan? Emme saisi mistään apua, muutama vapaaehtoinen ja vähän ehkä aseita jostain, ei muuta. Liittyisimme siis Venäjän federaatioon.
Tai jos syttyy suursota jossa Suomi yrittää pysyä puolueettomana, onnistuisiko se? Suomi on Venäjän rajanaapuri ja sen napanuoran lähellä, vain muutaman sata kilometriä Murmanskin radalle.

Tälle sanon yksiselitteisesti että ei kiitos.
Huolimatta siitä että en ole vakuuttunut siitä että minulla olisi kaikki tieto siitä mitä Ukrainassa on tapahtunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana.

Mm. tästä syystä en myöskään kannata kansanäänestystä. Kansalla ei ole sitä tietoa mikä tarvitaan eikä edes kykyä analysoida perusteellisesti tilannetta.

Natoon liittymisen yksi este on itselleni ollut se että joudumme muiden käskyvaltaan myös ulkopolitiikassamme, eli tilanne ei juurikaan muuttuisi suomettumisen ajoista. Vaikuttaa kuitenkin siltä että Nato ei kovin paljoa puutu jäsentensä politiikkaan, ainakin ulospäin.