Mopolla moottoritielle – demarien suuret saappaat.

Suomalaisessa politiikassa on ikivanha rituaali: kun jokin menee totaalisesti päin helvettiä, perustetaan työryhmä. Kun menee erityisen pahasti, perustetaan demarivetoinen työryhmä. Silloin kahvi virtaa, pöytäkirjat paisuvat ja ratkaisu on taattu – seuraavalle hallituskaudelle. Tai sitä seuraavalle.

Demareilla on ollut liki sata vuotta aikaa opetella valtion pyörittämistä. Silti he edelleen lähtevät liikkeelle mopolla moottoritielle. Torvi soi, vilkku vilkkuu, kypärä on vinossa ja usko omaan erinomaiseen ajotyyliin horjumaton. Muu liikenne ohittaa vasemmalta ja oikealta, mutta mopo etenee – ainakin teoriassa.

Puheissa Suomi nostetaan uuteen kukoistukseen: oikeudenmukainen, tasa-arvoinen, hyvinvoiva, pehmeä ja sateenkaaren väreissä hohtava. Laskun maksajaa ei kuitenkaan esitellä. Julkisia menoja kasvatetaan kuin ylipainoinen joulukuusi olohuoneessa – aina mahtuu vielä yksi pallero, vielä yksi tähti, vielä yksi demarihanke. Kun kuusi kaatuu, syytetään edellistä hallitusta, globaalia kriisiä tai sitä, että ihmiset eivät ymmärrä omaa etuaan.

Demarien ainoa oikea osaamisala on usko, että kaikki ongelmat ratkeavat kahdella keinolla: lisää rahaa ja lisää virkamiehiä. Jono terveyskeskuksessa? Hanke. Koulutus rapautuu? Ohjelma. Talous sakkaa? Työryhmä, joka valmistelee hanketta, joka laatii ohjelman. Kansalainen odottaa lääkäriä. Työryhmä odottaa seuraavaa lausuntoa.

Rahkeet eivät vain riitä niihin suuriin saappaisiin, joita hyvinvointivaltion rakentajan rooli vaatisi. On helppo luvata kaikille kaikkea. Vaikeampaa on kertoa, kuka maksaa, kun työikäinen väestö kutistuu, vanhukset lisääntyvät ja velkaa kertyy kuin keväthangelle koiranpaskaa.

Vaalien alla levy pyörii taas: kaikki säilytetään, mitään ei karsita, joku muu maksaa. Se ”joku muu” on politiikan sitkein myytti. Hän on maksanut vuosikymmenet, mutta häntä ei ole koskaan tavattu – koska hän on sinä ja minä.

Demarit osaavat puhua välittämisestä. Siinä he ovat maailmanmestareita. Valitettavasti välittäminen ei maksa sairaalan sähkölaskua, ei korjaa teitä eikä kasvata bruttokansantuotetta. Hyvät aikomukset lämmittävät taloutta yhtä tehokkaasti kuin sytyttämättömät halot saunaa.

Ehkä olisi jo aika vaihtaa kulkupeli. Moottoritielle ei kannata lähteä mopolla, vaikka kuinka vakuuttaisi, että ”tämä nyt vaan pärisee”. Ja jos saappaat ovat liian suuret, niitä ei saa sopiviksi kiristämällä nauhoja tiukemmalle – saati lisäämällä uutta virkamiestä mittaamaan jalkaa.

Politiikassa kuten liikenteessäkin: vauhti on toissijaista. Realismi on ensisijaista. Muuten käy kuten aina ennenkin: ensin luvataan moottoritie, sitten ihmetellään, miksi mopo hyytyi jo ensimmäisessä ylämäessä – ja syytetään muita siitä, että he ajoivat liian kovaa.