Kukkahattutädit ja mukasuvaitsevaiset – suvaitsevaisuuden pyhäin jäänteet.

On taas se aika vuodesta, kun kukkahattutädit nousevat talviunestaan ja alkavat kukkia somessa. Ei niillä ole kukkia hatuissa (ne ovat jo aikoja sitten vaihtuneet kevytvillapaidoiksi ja #LoveIsLove-pinseihin), mutta henki on sama: maailma on paha, koska joku jossain ei vieläkään ole tarpeeksi herännyt. Ja tietenkin he, nämä mukasuvaitsevaiset, ovat ainoita, jotka voivat sen pelastaa.

Katsotaanpa lähemmin tätä lajia. Suvaitsevaisuus, joka loppuu kun joku sanoo väärän lauseen

Mukasuvaitsevainen rakastaa suvaitsevaisuutta. Se on hänen uskontonsa. Hän suvaitsee kaiken: monikulttuurisuuden, sukupuolen moninaisuuden, ilmastonmuutoksen paniikin, jopa sen, että joku syö lihaa (joskin hän katsoo sinua silloin kuin olisit juuri potkaissut koiranpentua).

Mutta jos avaat suusi ja sanot jotain, mikä ei sovi hänen pyhään kertomukseensa – esimerkiksi että rikollisuustilastot eivät ole rasistisia, että miehet ja naiset ovat keskimäärin erilaisia, tai että avoimet rajat eivät ole ilmaista lounasta – silloin suvaitsevaisuus katoaa kuin savu. Silloin sinä olet fasisti, rasisti, natsi, tai pahimmassa tapauksessa ”oikeistolainen”. K

Keskustelu on ohi. Estot, ilmiannot ja kollektiivinen inhon aalto seuraavat.

Tämä ei ole suvaitsevaisuutta. Tämä on vallankäyttöä kukkakauluksen kautta.

Kukkahattutäti elää kuplassa, jonka hän itse on rakentanut

Hän asuu turvallisessa lähiössä, jossa naapurit ovat samanlaisia kuin hän. Hän äänestää puolueita, jotka lupaavat lisää maahanmuuttoa, mutta lähettää omat lapsensa yksityiseen kouluun tai muuttaa pois, kun tilanne ”huononee”. Hän suree Gazaa Instagramissa, mutta ei ole koskaan käynyt siellä. Hän vaatii ”turvallisia tiloja”, mutta ei kestä yhtäkään eriävää mielipidettä ilman että hänen maailmansa sortuu.

Ja kun joku huomauttaa tästä ristiriidasta, hän ei väittele. Hän loukkaantuu. Loukkaantuminen on hänen ydinosaamisensa. Se on sekä kilpi että miekka. Jos et hyväksy hänen tunteitaan ehdottomana totuutena, olet osa ongelmaa.

Hyveellisyyden näyttämö. Mukasuvaitsevaisen tärkein työkalu on hyveellisyyden signaalit. Jokainen musta neliö, jokainen ”I stand with…” -päivitys, jokainen cancel-kampanja on tapa kertoa muille: ”Katso, minä olen hyvä ihminen. Sinä et välttämättä ole.”

Se ei ole aitoa empatiaa. Aito empatia vaatii vaivaa, riskiä ja joskus jopa sitä, että joudut muuttamaan omaa elämääsi. Kukkahattutäti ei muuta. Hän postaa. Ja sen jälkeen hän nukahtaa rauhallisesti tietäen, että tänäänkin hän oli oikealla puolella historiaa – ainakin omissa silmissään.

Lopuksi.

Kukkahattutädit ja mukasuvaitsevaiset eivät ole vaarallisia siksi, että he ovat pahoja. He ovat vaarallisia siksi, että he ovat vilpittömiä. He uskovat oikeasti olevansa hyviä. Ja juuri siksi he voivat olla niin julmia niitä kohtaan, jotka eivät jaa heidän uskoaan.

Todellinen suvaitsevaisuus ei vaadi, että kaikki ajattelevat samoin. Se vaatii, että kestät sen, että joku ajattelee toisin – ilman että menetät malttisi, ilman että vaadit sensuuriä, ilman että leimaat toisen ihmisen pahaksi.

Sitä he eivät osaa.

Ja siksi he ansaitsevat juuri sen, mitä he itse niin innokkaasti jakavat muille: kriittisen katseen.

Jarmo

Jk. Satuin saamaan 1,5 kk bannia Uuteen Suomeen jakamalla Kelan tilaston vieraskielisten tukien saajista.