Venäjän Ukrainaa kohtaan kohdistama aggressio edellyttää Suomelta toimia, joilla vahvistamme omavaraisuuttamme. Tuontienergiastamme jopa yli 60 prosenttia tulee itärajan takaa. Viime vuosina harjoitetulla politiikalla riippuvuutemme on vain lisääntynyt. Tämä koskee tietysti muutakin Eurooppaa. Esimerkiksi Saksassa ydinvoimavastaisuus on tarkoittanut tukeutumista venäläiseen maakaasuun.

Kun Venäjään kohdistetaan pakotteita, tulee se nostamaan energian hintaa entisestään. Valitettavasti olemme itse ajaneet itsemme tähän tilanteeseen. Kotimaista toimivaa tuotantoa on ajettu alas ajattelematta kaikkia vaikutuksia.

Fossiilisista eroon pääseminen on järkevää vain, jos on saatavilla korvaavaa teknologiaa. Ydinvoimaa meillä ei ole riittävästi ja uusiutuvat energialähteet ovat vielä lapsenkengissä. Turvealan alasajo on tarkoittanut, että polttokattiloissamme on poltettu ulkomaista haketta. Tässä ei ole millään mittarilla mitään järkeä.

Turvetuotantokoneiden romutuspalkkiota on voinut hakea helmikuun alusta lähtien. Nyt pitäisi edetä maltilla. Turvetuotantokoneet on pidettävä käyttövalmiudessa, jos energiansaantimme vaarantuu. Turve on kotimainen luonnonvara ja se on tällä hetkellä viimeinen tukemme ja turvamme, jos tilanne eskaloituu. Samalla pitää vakavasti harkita Hanhikiven ydinvoimalahankkeen jäähylle pistämistä. Venäläiseen teknologiaan tukeutuminen on turvallisuusuhka.

Nyt kaiken politiikan painopiste on siirrettävä omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseen. Se tarkoittaa ilmastotavoitteista tinkimistä, mutta siinä meillä on pelivaraa. Se tarkoittaa kotimaisen maatalouden pelastamista ja kunnianpalautusta. On realismin ja tosiasioiden tunnustamisen aika.