(Julkaistu alun perin Vantaan Sanomissa 03.10.2021)

Rohkaisen jokaista Vantaan asukasta tutustumaan oman asuinpaikkansa strategiaan ja pohtimaan, edistääkö se aidosti asukkaiden hyvinvointia ja kaupungin taloudellista menestymistä.

Tuoreena valtuutettuna velvollisuuksiini kuuluu tutustua laajasti paitsi Vantaan nykytilanteeseen ja taloudellisiin tunnuslukuihin, myös strategiseen viitekehykseen, jossa tulevia kehityssuuntia ja tavoitteita hahmotellaan.

Tältä pohjalta haluan nostaa esiin strategiaan liittyviä epäkohtia, jotka ovat mielestäni kaupungin taloudelle ja sen asukkaille vahingollisia.

Kunnianhimoiset hiilineutraaliustavoitteet ovat yksi selkeimmistä esimerkeistä siitä, miten ideologialla ajetaan muutoksia, jotka eivät tuo pienintäkään lisäarvoa asukkaille.

Hiilineutraaliustavoitteiden varjolla pyritään hankaloittamaan yksityisautoilua ja edistämään joukkoliikennehankkeita, selkeimpänä esimerkkinä surullisenkuuluisa ratikka. Pelkkä ratikan suunnittelu maksaa tavallisille vantaalaisille valtavia summia vuodessa, vaikka päätöstä sen rakentamisesta ei ole tehty. Yksityisautoilu on mielestäni perusoikeus ja myös monelle välttämättömyys työssäkäynnin kannalta. Kaupungin kannalta työssäkäynnin hankaloittaminen on tuhoisa kehityssuunta. Vantaa ei tule ratkaisemaan ilmastonmuutosta. Sen sijaan huonoilla toimenpiteillä voidaan aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa.

Puhuttaessa nettomuutosta ja tavoiteltaessa kasvua, muuttoliikenteessä tulisi kiinnittää erityistä huomiota muuttoliikenteen laatuun ja sen taloudellisiin seurauksiin. On ehdottoman tärkeää houkutella hyviä veronmaksajia Vantaalle, mutta muuttoliike itsessään ei ole tavoittelemisen arvoinen asia. Esimerkiksi huonossa yhteiskunnallisessa asemassa olevan henkilön vastaanottaminen Vantaalle ei synnytä veronmaksajan kannalta positiivista nettovaikutusta. Pahimmillaan tämä voi edistää alueiden epätasa-arvoista kehitystä ja synnyttää eri syistä turvattomuuden tunnetta.

Positiivinen erityiskohtelu on mielenkiintoinen konsepti, joka nousee Vantaan strategiaan tutustuessa toistuvasti esiin. En pysty näkemään, miten tällainen eriarvoistava kohtelu voisi edistää tasa-arvon mielekästä toteutumista. Jokainen asukas tulee kohdata yksilönä, eikä pyrkiä uhriuttamaan kokonaisia ihmisryhmiä.

Näiden ajatusten pohjalta rohkaisen jokaista Vantaan asukasta tutustumaan oman asuinpaikkansa strategiaan ja pohtimaan, edistääkö se aidosti asukkaiden hyvinvointia ja kaupungin taloudellista menestymistä.

On helppoa kylvää rahaa erilaisiin ideologisiin hankkeisiin, mutta kaikki nämä varat ovat viime kädessä peräisin veronmaksajan taskusta. Valtuutettujen tehtävä on edustaa äänestäjiään ja saada näiden ääni kuulumaan kunnallisessa päätöksenteossa. Veronkorotukset tai lisävelka eivät ole kestäviä ratkaisuja kaupungin kehittämiseen millään mittarilla.