Yaran Uudenkaupungin tehtaille kuljetetaan rautateitse lannoitteiden valmistuksessa tarvittavia vaarallisia aineita. Näitä aineita sitten välivarastoidaan Turun ratapihalla, koska Turun ja Uudenkaupungin välinen rataosuus on sähköistämättä ja Turussa joudutaan suorittamaan veturin vaihto.

Julkisesti on haluttu kieltää Turun ratapihan olevan kemikaaliratapiha verukkeella, että kemikaalivaunuja ei säilytetä alueella pitkään – selitys on ontuva, kun kemikaalivaunuja siirretään välillä eri raiteille, jottei olisi säilytyksestä kysymys.

Konsulttien näkemyksen mukaan kemikaalionnettomuuden riski Turun ratapihalla on harvinainen ja epätodennäköinen. Kuitenkin viime vuoden syksyllä elettiin todellisen vaaran kynnyksellä, kun valtakunnan huomion sai kemikaalivuoto ratapihalla.

Turun ratapihan mahdollisen kemikaalionnettomuuden vaaravyöhykkeellä asuu jo 20 000 ihmistä ja Turun kasvaessa asukasmäärä lisääntyy entisestään vaaran silti säilyessä. Alueelle on jo toteutunut mittava kulttuurikeskus Logomo ja seudullisen matkakeskuksen suunnittelu on käynnnissä.

Julkisuudessa on esitetty uuden ja oikean kemikaaliratapihan toteuttamista Saramäen alueelle. VR on kuitenkin todennut, ettei taloudellisia resursseja uuden ratapihan toteuttamiseen ole olemassa. Samaan aikaan VR on lakkauttamassa Turun varikkoaan ja kemikaalionnettomuuksiin erikoistunutta omaa henkilöstöään Turusta.

Turun ratapiha on arvokasta aluetta, jolla säilytetään osin tuottamattomia kiskoja. VR:n varikon poistuessa alueelta ja uuden matkakeskuksen syntyessä tuskin tarvitaan nykyisen laajuista ratapihan aluetta.

Nyt pitäisi katsoa tulevaisuuteen ja selvittää kaksi vaihtoehtoista ratkaisua: Turun ja Uudenkaupungin välisen rataosuuden sähköistäminen, jolloin kemikaalivaunut saataisiin saman tein Yaralle Uudenkaupungin tehtaalle ja luotaisiin vaikka edellytykset radan henkilöliikenteelle; taikka Saramäen kemikaaliratapihan toteuttamisen kustannukset. Tulopuolella pitäisi laskea Turun ratapihan käytöstä poistuvan alueen arvo, kun alue otettaisiin aiempaan laajemmin asuntorakentamiseen.

Kummatkin vaihtoehdot poistaisivat Turun keskustan alueelta nykyisen ja merkittävän kemikaalionnettomuuden riskin. Turun ja Uudenkaupungin kaupungien, Liikenneviraston ja Varsinais-Suomen liiton tulisikin olla asiassa aloitteellisia ja selvittää vaihtoehtojen edut, sekä haitat.

Henkilökohtaisesti kannatan Turun ja Uudenkaupungin välisen rataosuuden sähköistämistä, jolloin ratapihalla tapahtuvan kemikaalionnettomuuden riski poistuisi lähes kokonaan Turusta ja edesauttaisi merkittävästi henkilöjunaliikenteen palauttamista Turun ja Uudenkaupungin välille, jollei perinteisenä junaliikenteenä niin sitten paikallisjunaliiikenteenä esim. kiskobusseina.