Kataisen-Stubbin (kok) hallitusten huonojen päätösten joukosta korostuvat vastuuttomat maanpuolustuksen leikkaukset. Puolustusvoimista on saneerattu henkilöstöä, vähennetty harjoitusmääriä, lopetettu varuskuntia jopa kielipoliittisin perustein ja luovuttu maamiinoista.

Venäjän naapurissa eläminen edellyttää uskottavaa maanpuolustusta. Tämä pitäisi muistaa jo historiasta ja toimia sen mukaan. Vaikkei suoraa uhkaa nyt olekaan päällä, turvallisuutemme on varmasti ainakin jonkin verran uhatumpi Georgian ja Ukrainan kriisien myötä.

Pienen maan turvallisuusratkaisuilla on oltava kansalaisten laaja tuki takanaan. Sellainen on mm. asevelvollisuudella ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämisellä. Sotilasliitto Nato ei ilmeisestikään ole voittanut suomalaisia puolelleen, ahkerasta rummutuksesta huolimatta.

Mielestäni Naton jäsenyyden hakeminen ei ole ajankohtaista kriisin aikana. Asiasta tulee kuitenkin järjestää kansanäänestys todellisen linjamme selvittämiseksi. Nato-yhteensopivuuden ylläpito, kriisinhallinta ja harjoitukset maksavat koko ajan turhaan, ellei Suomi aio liittyä myöhemminkään.

Suomen turvallisuus rakennetaan hyvistä suhteista naapurimaihin, puolustusvoimain voimavaroista sekä kansalaisten maanpuolustustahdon ylläpidosta. Ne eivät rakennu hetkessä, vaan vaativat pitkäaikaista työtä ja panostusta. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

Riippumatta liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta, seuraavan hallituksen pitää kasvattaa maanpuolustuksemme uskottavuutta tuntuvin määrärahalisäyksin. Kansa haluaa puolustaa maatamme – valtiovallan on hankittava siihen tarvittavat välineet ja edellytykset kuntoon.