Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö otti julkisesti kantaa, että ammattikoulutuksesta voisi karsia pois ”yleissivistäviä opintoja”, jotka hidastavat opiskelijoiden ammattiin valmistumista. Ehdotettiin myös tutkintojen lyhentämistä 3 vuodesta 2 vuoteen.

Tästä seurasi valtava pöyristys ja kohu, koska Suomessa on tabu kyseenalaistaa millään tavalla opetusmenetelmiä sekä niihin liittyviä uskonkappaleita. Metelin nostamisen sijaan olisi syytä keskustella oikeasta ongelmasta, joka on olemassa.

Keskustelu ammattikouluissa opiskelevien ja opettavien sekä opiskelijoita työllistävien työnantajien kanssa kertoo, että opinnot eivät usein johda ammattitaitoon. Ei opita edes tulemaan töihin ajoissa ja lähtemään tarpeeksi myöhään. Ammattiin liittymättömät opinnot syövät vähiä ammattiaineiden voimavaroja entisestäänkin.

Jokainen töissä ollut tietää, että käytännössä vuosi työelämää opettaa enemmän kuin monta vuotta koulua. Tulisi voida siirtyä tehokkaasti työelämän palvelukseen, myös hyödyntäen oppisopimuksen ja mestari-kisällimallin tyyppisiä ratkaisuja. Kiinteä yhteys yrityskenttään on tarpeen.

Opintojen kesto ei myöskään voi olla itseisarvo. Jos 2 vuodessa saavutetaan sama tai jopa parempi ammattitaito kuin 3 vuodessa, on vaikea nähdä kenen etua palvelee opintojen pitkittäminen pitkittämisen ilosta.

Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista kaatamalla lisää rahaa, koska sitä ei ole mistä kaataa. On keksittävä keinot tehdä asiat tehokkaammin ja nopeammin, keskittyä tärkeimpään. Ammattikoulun tehtävä on opettaa ammattitaito. Kaikki eivät voi olla korkeakoulun käyneitä. Käden taitojen osaajia tarvitaan ja heitä tulee arvostaa.