Viikko sitten sunnuntaina uutisoitiin hovioikeuden tuomiosta, joka koski leikki-ikäiseen lapseen kohdistunutta törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä. Tuomittu oli toiminut Lapin vihreissä useita vuosia. Puolueen puheenjohtaja twiittasi, että tuomio järkyttää ja teko sotii vastoin kaikkia puolueen arvoja. Lapsiin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu ja raiskaukset tuomitaan varmasti kaikkien suomalaisten puolueiden arvojen vastaisiksi. Saksan vihreillä on asiassa kuitenkin kiusallinen menneisyys. Osa heistä ajoi puolueen perustamisvuosina 1980-luvulla vaihtoehtoliikkeiden yhteislistalla vaaliohjelmaa, jonka mukaan seksuaalinen kanssakäyminen lasten kanssa ei olisi rikos.

Lapsikohteista seksuaalista taipumusta jopa kymmenillä tuhansilla

Pedofilialla tarkoitetaan yli 16-vuotiaan henkilön pysyväisluonteista (yli puoli vuotta kestänyttä) seksuaalista kiinnostusta alle puberteetti-ikäisiin lapsiin. Käsitettä on usein käytännön työssä laajennettu sisältämään myös aikuisen henkilön puberteetti-ikäisiin kohdistaman seksuaalisen mielenkiinnon ja seksuaalisen hyväksikäytön. Hyväksikäyttäviä henkilöitä on monissa eri sosiaaliryhmissä. Suomalaisen tutkimuksen mukaan kolmisen prosenttia miehistä on tuntenut seksuaalista kiinnostusta alle 16 vuotiaisiin ja 0,2 % alle 12-vuotiaisiin.

Maassamme voi siis olla kymmeniä tuhansia henkilöitä, pääasiassa miehiä, jotka tuntevat seksuaalista kiinnostusta lapsiin. Enemmistö ei syyllisty rikokseen. Lapsikohteista seksuaalista taipumusta esiintyy myös naisilla, mutta harvemmin. Poliisin tietoon tulleita lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä on ilmennyt viime vuosina n.1000 – 1700 tapausta vuodessa. Nokialla tapauksia on ollut muutamia vuosittain. Alle puolet tekijöistä diagnosoidaan pedofiileiksi. Merkittävällä osalla uhreista ilmenee pitkäkestoisia psyykkisiä ongelmia: vakavaa masennusta, ahdistuneisuushäiriötä, traumaperäistä stressireaktiota, somaattista oireilua, dissosiaatiota, päihteiden käyttöä ja itsetuhoisuutta. Seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneen lapsen tai nuoren hoito ja kuntoutus voi kestää useita vuosia.

Hoito ja kuntoutus hajallaan

Pedofilian hoito, tuki ja kuntoutus on Suomessa hajanaista vielä 2020-luvullakin. Voi vain kysyä, miksi. Yksiselitteistä hoitosuositusta ei ole luotu, ennaltaehkäisevä hoito ja tuki puuttuvat julkiselta sektorilta. Maksutonta ja matalan kynnyksen tukea on toteutettu järjestöhankkein. Pakkohoitoon tai -sterilisaatioon ei pedofiliaa sairastavaa voida määrätä. Taipumus lasten hyväksikäyttöön on pysyvä piirre ja hoito on keskittynyt vahvistamaan taitoja, joilla halut pidetään kurissa ja elämään niiden kanssa syyllistymättä rikokseen. Yksi keino vähentää korkean uusimisriskin seksuaalirikollisia uusimasta tekojaan on vapaaehtoinen lääkehoito. Vankilapsykologi Ylipekka luettelee myös muita, pedofiliaa ennaltaehkäiseviä keinoja: kotien ja koulujen varhainen ja asiallinen seksuaalikasvatus, terapian ja muun ennaltaehkäisevän hoidon lisääminen sekä vankilasta vapautuvien vankien tukeminen.

Häirintää verkossa ja koulumatkoilla

Lapsiin kohdistuva seksuaalinen häirintä on siirtynyt suurelta osin verkkoympäristöön ja sosiaaliseen mediaan. Edelleen perinteistä, mm. koulureittien varrella tapahtuvaa ahdistelua ja häirintää ilmenee myös. Nokialla ilmoitettiin vuoden 2019 lopussa useita lapsiin kohdistuneita ahdistelutapauksia. Niiden kohteeksi joutuneet lapset ovat olleet joko kävelemässä kouluun, sieltä kotiin tai odottamassa bussipysäkillä. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää vanhempien olla pikaisesti yhteydessä suoraan poliisiin ja informoida myös koulua. Lapsille tulee myös muistuttaa, että kaikista erikoisista tilanteista tulee heti kertoa vanhemmille tai opettajalle. Aika ajoin on kerrattava, miten toimitaan järkevästi ja turvallisesti, jos kohtaa koulutiellä tai missä tahansa vapaa-aikanakin poikkeavasti käyttäytyvän aikuisen.

Marginaali-ilmiöitä korostava aika

Nykyisessä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa ilmapiirissa on nähtävissä joidenkin tahojen pyrkimys normalisoida ja ruokkia poikkeavia marginaali-ilmiöitä. Yle kertoo säännöllisesti erilaisista sukupuoli-identiteettien, perheiden ja seksuaalisuuden toteuttamisen muodoista, jotka koskevat käytännössä kuitenkin väestöstä vain pieniä vähemmistöjä. Ennen korona-aikaa näimme poliitikkoja useista eri puolueista marssimassa pride-kulkueissa. Samoissa kulkueissa, joissa seksuaalivähemmistöjen jotkut edustajat esiintyvät pornografisissa lateksiasuissa tai naiset rinnat paljaana, pienten lasten kulkiessa vierellä sateenkaarilippua heiluttaen. Lapsia ei tule altistaa seksualisoitumiselle yhdenvertaisuuden edistämisen nimissä.

Suvaitaanko loputtomiin vai suojellaanko?

Sivistynyt hyvinvointiyhteiskunta suojelee puolustuskyvyttömiä, kuten pieniä lapsia. Erityisesti poikkeusoloissa niin lastensuojelu- kuin mielenterveyspalvelutkin ruuhkaantuvat ja kriisiytyvät. Se luo otollisen maaperän hyväksikäyttötapausten kasvulle. Lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön on vaadittu ankarampia rangaistuksia. Toisaalta on esitetty suojaikärajan alentamista. 2015 vuoden turvapaikanhakijoiden vyöryn myötä esiintyi grooming-ilmiötä. Maahanmuutto maista, joissa alaikäisten kanssa avioituminen on arkipäivää, on tuonut tullessaan Suomeenkin lapsi- ja pakkoavioliittoilmiön. Pakkoavioliiton mitätöintiä koskeva säädöshanke on vireillä Oikeusministeriössä.

Vallitseva ja hallitseva politiikka määrittää, keskitymmekö jatkossa ensisijaisesti ennaltaehkäisemään yhteiskunnan turvattomuutta ja moraalista rappeutumista. Vai asetetaanko poliittisen korrektiuden nimissä etusijalle yltiösallivuus sekä –suvaitsevaisuus ja yritetään sitten jälkikäteen korjailla jo tapahtumaan päässeitä, vakavia ja peruuttamattomia vahinkoja? Äitinä ja perinteisiä konservatiivisia arvoja kannattavana ensimmäinen vaihtoehto on itsestään selvä. Pedofiliaa – lasten ja nuorten kaltoinkohtelua ylipäänsä – tulee torjua etukäteen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tästä emme voi julkisella sektorilla säästää. Ylipäänsä julkisessa keskustelussa ja medioissa tulisi saada entistäkin enemmän painoarvoa puheenvuoroille, joissa korostetaan perhettä ja parisuhdetta suojelevaa tervettä arvomaailmaa ja lasten oikeutta kehittyä sekä kasvaa rauhassa.