”Viime aikoina on ollut keskustelua ja huolta työttömän toimeentulosta ja työllistymisestä. Jotkut vannovat aktiivimallin puolesta, toiset puoltavat perustuloa. Mikä sitten on ongelman ydin, johon ratkaisua tarvitaan ja mikä siihen olisi paras lääke?

Työttömällä on lusikoitavana aikamoinen sääntöjen, tukien, hakemusten ja toimeentulon varmistamisen sillisalaatti. Pahimmassa asemassa ovat ne, jotka ottavat vastaan pätkä- tai osa-aikatöitä, joita suurin osa tarjolla olevista töistä kuitenkin on. Tällaiset työt voivat aiheuttaa tukien viivästymisen, asumistuen katkoksen ja monen kuukauden rahattomuuden. Työnteosta ei hyödy euroakaan, vaan voi jäädä jopa miinukselle. Kuinka tällaisessa tilanteessa voi olettaa, että työtön aktivoituisi työelämään? Toimeentulon kannalta on turvallisempaa olla kokonaan työtön, jos ei saa vakituista kokoaikaista työtä.

Aktiivimallilla piiskataan työtön hakemaan mitä tahansa työtä, jotta hän saa pidettyä elintasonsa edes minimissä. Tällainen toimintamalli nöyryyttää ihmistä ja aiheuttaa työnantajien taholla hakemusten kaaoksen, joista ei voi tietää kuka oikeasti haluaa työn ja kuka on tehnyt hakemuksen pakotettuna. En usko tällaisen pelon kautta piiskaamisen lisäävän kenenkään aktiivisuutta.

Perustulomallissa jokainen saa tietyn summan rahaa kuukaudessa ehdoitta. Tämän pelätään passivoivan työttömiä, mutta se kuitenkin antaisi mahdollisuuden tehdä myös pätkätöitä ilman pelkoa toimeentulon katkoksista. Työstä maksettaisiin normaalisti verot, eikä se vaikuttaisi perustuloon. Tämä malli vähentäisi myös sosiaalitukien maksamista, koska sieltähän toimeentulo haetaan, kun Kelan tuissa tulee katkoksia eli myös byrokratia vähenisi.

Mielestäni paras ratkaisu työttömän työllistymiseen olisi siis perustulomalli sellaisena, että se olisi voimassa, kunnes löytyy vakituinen kokoaikainen työ. Pätkätyötkin kun tuovat työkokemusta ja auttavat vakituisen työn saannissa, mikä olisi ihannetila jokaiselle terveelle työikäiselle ihmiselle.”