Matalasta syntyvyydestä johtuvan, työtä tekevien ja sosiaaliturvaa saavien välisen ”huoltosuhteen” heikkenemisen sanotaan olevan yksi suurimpia lähitulevaisuuden uhkakuvia Suomen valtiontaloudelle. Siksi on erikoista, että tätä ongelmaa pahennetaan myös ihan tahallaan ja tarpeettomasti. Sellaisella säännöllä, että lapsettomuushoitoa ei anneta pariskunnille, joilla on jo kaksi lasta, tai joista toinen on sterilisoitu.

Lapsettomuushoidon ehdot, HUS:in kotisivuilla

Sterilisaation jälkeinen lapsettomuushoito on toki ”itse aiheutetun terveysongelman” hoitamista. Mutta hoidetaan julkisella puolella muitakin itse aiheutettuja terveysongelmia, kuten tupakoinnin, ylipainon tai runsaan alkoholinkäytön aiheuttamia sairauksia, sekä tilastollisesti riskialttiiden extreme-urheilulajien kuten skeittaus aiheuttamia vammoja.

Kahden lapsen raja on varsin erikoinen. Okei, niillä on jo kaksi lasta, joten on(ko)han se epäreilua, että he haluavat saada yhteiskunnan tuella vielä kolmannen lapsen. Kiittämättömät, olisivat tyytyväisiä siihen, että kohtalo on siunannut heitä jo kahdella lapsella.

Huoltosuhteen heikkeneminen on kuitenkin jatkuvasti paheneva kansantaloudellinen ongelma. Jos heikkenevää huoltosuhdetta ei saada kompensoitua melko laajalla työelämän tehostamisella, esimerkiksi robotisaatiolla. Siksi tällaiset rajoitukset kannattaisi poistaa hedelmöityshoidon ehdoista. Jos joku kansalainen haluaa saada vielä yhden lapsen, yhteiskunnan tulisi olla siitä kiitollinen, ilman tällaisia reunaehtoja, joiden filosofinen perustelu on lopulta varsin heikolla pohjalla.