Eurooppalaiset ovat kokeneet pitkään suurimpina uhkina hallitsemattoman maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen (Nyt on kärkeen noussut vielä Venäjä). Mutta pyrkiikö yksikään puolue Euroopassa tai Suomessa näiden suurimpien uhkien torjuntaan kansalaisten kokemusten edellyttämällä tarmolla? Kaikilla puolueilla on tilanteessa peiliin katsomisen paikka.

Koska maahanmuuttoasioiden edistämisessä PS on edelläkävijä, meillä tarkastelun tarvetta on lähinnä ilmastopolitiikan puolella. Ovatko yritykset karkaamassa Suomesta ulkomaille Suomen kunnianhimoisen ilmastopolitiikan seurauksena? Nopealla googlaamisella löysin Talouselämän artikkelin, jonka mukaan 38 suomalaista yritystä (sadan suurimman joukossa) olivat sitä mieltä, että Suomen on hyvä pitää kiinni vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta. Kysely lähetettiin 85 Suomen suurimpiin kuuluvalle yritykselle. Ainoastaan HKScan olisi toivonut Suomelle nykyisestä hiilineutraaliustavoitteesta luopumista ja muiden Pohjoismaiden kanssa yhteneväistä hiilineutraalisuuden tavoitevuotta 2045, koska silloin tavoite olisi sama sen koko pohjoismaisella toimialueella. Lisäksi metsäyhtiöt joko eivät vastanneet kyselyyn tai ilmoittivat, että eivät halua ottaa kantaa asiaan.

Tavoite tarkoittaa, että vuonna 2035 maamme ilmastopäästöjen ja hiilinielujen pitäisi olla yhtä suuret. Tarkoituksena on hillitä ilmastonmuutosta, jota ihminen aiheuttaa – myös perussuomalaisten virallisen kannan mukaan. Tämän tieteellisen tosiasian tunnustamisen looginen seuraus olisi aktiivisuus ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja puolueiden omien ratkaisujen sinnikäs esittäminen julkisuudessa.

Miksi sitten yritysmaailma näyttää puoltavan maailman kunnianhimoisinta ilmastotavoitetta?

”Yritykset kertovat Talouselämän kyselyssä Suomen kansallisen tavoitteen tukevan niiden omia päästövähennyksiä, tuovan vientimahdollisuuksia ja houkuttelevan investointeja ja jopa työntekijöitä Suomeen. Ennen kaikkea tavoite tuo yritysten mukaan ennustettavuutta, minne yhteiskunta on menossa ja mihin yhtiöiden kannattaa investoida.

Suomalaisten yritysten ilmastobisnesverkosto CLC on laskenut vihreän siirtymän voivan tuoda Suomelle 85-100 miljardin euron vientitulot vuoteen 2035 mennessä.

”Kun maailma ympärillä muuttuu, on tärkeää, että pidämme kiinni yhteisestä ilmastotavoitteesta. Pakittaminen tavoitteesta nyt antaisi yrityksille väärän signaalin, kun ne ovat tehneet päästövähennyssuunnitelmia”, tiivistää Fiskarsin vastuullisuusjohtaja Kati Ihamäki monen yrityksen ajatukset.

Neljä vuotta sitten vuoden 2035 tavoite sai laajan tuen suomalaisilta yrityksiltä, ja yrityksiä edustava Elinkeinoelämän keskusliitto kampanjoi tavoitteen puolesta hallitusneuvotteluidenkin alla.” (Talouselämä 12.5.23)

Teräsyhtiö Outokummun vastuullisuusjohtaja Juha Erkkilä kuvaa ilmastotavoitteen merkitystä näin: ”Tämä vuosikymmen on ilmastotoimien kannalta erittäin kriittinen, ettei ilmastonmuutos etene hallitsemattomasti. Tämä on globaali haaste, mutta Suomen rooli voi hyvin olla esimerkin näyttäjä. Siihen sopii hankalasti tavoitteen vaihtaminen lennosta.” Ja edelleen, hänen mielestään vuoden 2035 tavoite kuvaa hyvin vauhtia, jolla ilmastotoimia pitäisi saada aikaan Suomessa. Outokummun terästehtaat Torniossa ovat eräs Suomessa eniten päästöjä tuottavista teollisuuslaitoksista. Päästöjen leikkaamiseksi Outokumpu investoi biokoksin ja -metaanin tuotantolaitokseen fossiilisen koksin ja maakaasun korvaamiseksi teräksen tuotannossa.

Hiilijalanjäljestä on tullut Erkkilän mukaan teräsmarkkinoilla keskeinen kilpailuvaltti siinä, mitä teräksen ominaisuudetkin ovat. Outokummun ruostumattomalla teräksellä onkin nykyään toimialan pienin hiilijalanjälki, jota Outokumpu haluaa pienentää edelleen, koska se on markkinoilla merkittävä kilpailutekijä.

Koska kansainvälisillä markkinoilla pärjääminen edellyttää nykyään teollisuudelta kilpailua hiilijalanjäljen pienentämisessä, yrityksillä on kunnianhimoiset ilmastotavoitteet Suomen kansallisista tavoitteista riippumatta. Kansallisilla tavoitteilla on kuitenkin suuri merkitys, koska ne mahdollistavat ilmastopäästöjen vähentämisen koko arvoketjussa, josta hiilijalanjälki lasketaan. Esimerkiksi Outokummun päästöistä 65 prosenttia syntyy muualla arvoketjussa kuin itse tuotannossa.

Fiskarsin Ihamäen ja Outokummun Erkkilän mukaan Suomen epäröinti ilmastotavoitteessa tuo investointeihin epävarmuutta. Silloin teollisille toimijoille voi tulla pulaa esimerkiksi vähäpäästöisesti tuotetusta sähköstä.

Ilmastotavoitteiden löysääminen voi viedä Suomelta Ihamäen mukaan myös EU:n investointitukia. Fiskars on saanut EU:lta 2,8 miljoonaa investointitukea ja Outokumpu on hakenut 25 miljoonan tukea biokoksaamolleen.

Talouselämän jutun mukaan eräs hyötyjistä on ollut talotekniikkayhtiö Caverion. Liiketoimintajohtaja Kari Sundbäck: ”Toivotamme tervetulleeksi kaiken kunnianhimon ilmastotoimissa.” Caverionin järjestelmät valvovat ja optimoivat energian käyttöä kiinteistöissä. Asiakkuuksien määrä on kasvanut 20 prosentin vuosivauhtia.

”Kunnianhimo kotipesässä auttaa tuomaan ratkaisuja laajaan kaupalliseen käyttöön ja viemään niitä täältä muualle”, sanoo Sundbäck. 

Suomalaiset metsäalan yrityksetkään eivät tyrmää ilmastotavoitetta, vaikka niille tavoite on varmasti haastavin, koska voimakkaat hakkuut uhkaavat hiilinielujen riittävyyttä: ”Mukaudumme tavoitteeseen, joka poliittisesti asetetaan. Pidämme kiinni kuitenkin omista tavoitteistamme”, sanoo Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämäläinen. UPM:n viestintäjohtaja Markku Herrala katsoo, että kansallisten tavoitteiden asettaminen on poliittisten päättäjien tehtävä.

Metsien ja maaperän hiilinielujen tulisi riittää kompensoimaan vuonna 2035 jäljellä olevat päästöt. Metsien hiilinielu on kuitenkin kutistunut viimeisen vuosikymmenen aikana metsien kasvun hidastumisen ja runsaiden hakkuiden seurauksena. Venäjän tuonnin tyrehtyminen on lisännyt osaltaan puun kysyntää. Yritykset toivovat valtiolta selvää linjausta puupohjaisten raaka-aineiden kestävyydestä, kun ne vähentävät päästöjään siirtymällä fossiilisista raaka-aineista biopohjaisiin.

Hiilineutraaliustavoite on karkaamassa kauas Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan. Myös liikenteen päästöjen alentaminen aiheuttaa suuria haasteita.

Kokonaisuus on monimutkainen, enkä siihen ole syvällisesti perehtynyt, mutta vaikuttaa siltä, että maailman kunnianhimoisin ilmastotavoite on hyödyttänyt suomalaisia yrityksiä. Oma kansallinen tavoitteemme ei ole kansainvälisesti sitova, joten eikö ole hyvä, että pyrimme EU:n tavoitteisiin nähden etuajassa maaliin, koska silloin todennäköisemmin pääsemme sinne ilman, että meidän täytyy maksaa kompensaatiota epäonnistumisesta.

Suomelle voi tulla Turun yliopiston maantieteen dosentin Jukka Käyhkön mukaan iso lasku, jos emme saavuta EU:ssa sovittuja ilmastotavoitteita: ”Jos Suomen nettonielu ei täytä EU:ssa yhteisesti sovittua tavoitekokoa, joudumme ostamaan korvaavan määrän nieluyksiköitä EU:n sisäisiltä markkinoilta tai vähentämään suunniteltua enemmän taakanjakosektorin päästöjä. Nieluyksiköiden hintalappu voi nousta jopa miljardeihin euroihin”.

Jonkin maan on toimittava kansainvälisenä kirittäjänä ilmastotalkoissa. Korkeasti koulutettujen korkean teknologian maana profiloituvalla Suomella, jolla on suuret hiilinielut on hyvät edellytykset toimia kirittäjänä. Samalla meidän on tietenkin vaadittava itsestäänselvyytenä EU:ta kompensoimaan Suomelle koituvia ylimääräisiä kustannuksia rahastojensa kautta, ja toisaalta valtion ja kuntien on kompensoitava mahdolliset yksityishenkilöille aiheutuvat kustannukset. Toisaalta se, että Suomi on pitkien etäisyyksien maa, heikentää Suomen mahdollisuuksia. Mutta mitä haittaa, jos asetamme tavoitteen korkealle? Tulevaisuus on joka tapauksessa niin hyvässä kuin pahassakin varsin ennakoimaton etenkin nykyisessä maailman tilanteessa. Voimme varmaan huoletta olla edelläkävijämaa, jos ilmastotoimista tehdään kustakin poliittiset päätökset erikseen?

Vaikka Suomi on pieni maa ja sen ilmastopäästöt kansainvälisesti merkityksettömiä, voi Suomi – paras maa ja kansakunta maailmassa – tietenkin ottaa johtajuuden missä tahansa asiassa, skaalata saavutuksiaan maailmalle ja toimia kokoaan verrattomasti isommin, kuten se on tehnytkin. On myös huomattava, kuinka Suomi on osa Euroopan unionia ja EU puolestaan on maailman kolmanneksi suurin CO2-päästäjä Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.

Meidän ei tarvitse ryhtyä ylilyönteihin ilmastotoimissa, mutta tavoitteemme on hyvä olla korkealla. Se lienee meille valtaosin hyödyllistä. Kansallismielisestä näkökulmasta erityisen hyödyllistä ilmastotoimissa on ilmastopakolaisuuden hillitseminen. Emme kai edelleenkään luota EU:n kykyyn huolehtia tehokkaasti ulkorajoistaan?

Lähteet:

Talouselämä (12.5.2023): ”Talouselämä selvitti: Tätä mieltä maan suurimmat yritykset ovat nyt Suomen ilmastotavoitteesta 2035 – Metsäyhtiöt vaikenevat”: https://www.talouselama.fi/uutiset/talouselama-selvitti-tata-mielta-maan-suurimmat-yritykset-ovat-nyt-suomen-ilmastotavoitteesta-2035-metsayhtiot-vaikenevat/18c1ef6c-fc4f-4313-beb8-241f18dc8bb5

Yle (22.2.2024): ”Suomen 2035 hiilineutraalisuus voi jäädä vain tavoitteeksi – tutkijoiden uudessa arviossa tavoite karkaa kauas”:https://yle.fi/a/7420071510

Käyhkö Jukka (11.5.2023): ”Onko hiilineutraali Suomi 2035 epärealistista haihattelua?”

https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/onko-hiilineutraali-suomi-2035-eparealistista-haihattelua