Maailma oli taas kylässä Helsingissä. Mietin ensin, että täytyisihän festareiden nimeä jo muuttaa, koska maailma on tullut Suomeenkin jo jäädäkseen. Toisaalta esiintyjät ovat yleensä vain vierailijoita kaukaa maailmalta. Perussuomalaisten teltta oli paikalla, kuten viimekin vuonna ja olin itse ensikertaa ständillä.

Pari vasemmistonuorta tuli ihmettelemään, että miksi perussuomalaiset ovat paikalla, kun ”tämähän on monikulttuurinen tapahtuma”. Tottakai paikalla on oltava, kuten muutkin puolueet. Toisaalta eihän monikulttuurisuuden kritiikki kohdistu kuin monikulttuurisuuden yhteiskunnalliseen ideaaliin. Ei kyse ole monikulttuurisen kategorisesta vastustamisesta, mutta jossain menee se raja suurella osalla kantaväestöä, jonka jälkeen oma maa ei tunnu enää kodilta, vaan vieraalta. Vieraileva ja kyläilevä monikulttuurisuus on varmasti lähes kaikille mieleistä tutkittavaa ja nauttittavaa. On myös painotettava, että perussuomalaiset on ainoa puolue, jotka on huolissaan monikulttuurisuuden rapautumisesta Euroopassa, kun kyse on perinteisistä eurooppalaisista kulttuureista.

Vaikuttavin kohtaaminen tuntemattoman kanssa oli down -oireinen mies, joka vaikutti fiksummalta kuin moni ns. tavallinen ihminen. Puhe ja sanoma olivat ytimekästä ja kirkasta. Hän tuli kertomaan meidän pisteellemme, kuinka häntä harmittaa, että turvapaikanhakijat tai sen saaneet saavat kaiken mahdollisen ja ihan liikaa, mutta vammaisista ei huolehdita riittävästi. Esimerkiksi hän ei saa kotihoitoa, vaikka sitä tarvitsisi. Ennen vielä sai. Sipoon pienryhmäkodissa kuulemma vammaisia jopa tukistetaan – pari hoitajaa on saanut syytteen tällaisesta väkivallasta. Tämän sympaattisen miehen mielestä Suomen tulisi ottaa vain työperäisiä maahanmuuttajia. Varmaankin YK:n pakolaissopimuksessa alunperin tarkoitetut yksittäiset poliittiset pakolaisetkin olisivat tervetulleita ja naapurimaiden pakolaiset, jos näiden täytyisi lähteä evakkoon, mutta hän toi esille ns. suurta linjaa.

Valitettavasti en itse ehtinyt vierailla tapahtumassa kuin perussuomalaisten pistettä vastapäätä olevalla Suomi – Etelä-Afrikka -seuran pisteellä ja onneksi Lähi-Radion vetäjän johdattamana myös Vikesin (Viestintä- ja kehityssäätiö) ständillä. Etelä-Afrikassa ei kuulemma ole ainakaan mitään isompia valkoisten ahdisteluja, vaan ihan perusmeininkiä siten, että valkoiset voivat liikkua turvallisesti vain tietyillä alueilla ja yleensä vain autoilla. Etelä-Afrikan musta hallitus on kuulemma järjestänyt maahan sosiaaliturvan, jota ei aiemmin ollut. Valkoisia ei kuulemma syrjitä Etelä-Afrikassa nykyään, vaikka kaunaa onkin. Näin siis Pekka Peltolan mukaan, joka on kirjoittanut viime vuonna julkaistun kirjan Botswana – Afrikan timantti. Kirja kertoo Botswanan menestystarinasta, joka saattaisi olla ainakin osittain skaalattavissa myös muualle Afrikkaan. Täytyypä lukea! Peltola on valtiotieteen tohtori, työmarkkinaneuvos ja kirjoittanut eteläisestä Afrikasta vuosikymmeniä, saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, jne.

Vastakkaistakin tietoa Etelä-Afrikan valkoisen vähemmistön tilanteesta on ilmeisesti kuitenkin esitetty vakavasti otettavista lähteistä. Näiden mukaan Etelä-Afrikassa olisi meneillään valkoisten maanviljelijöiden karkotus teurastuspartioiden avulla ja väitetään, että ilmiö olisi dokumentoitu, laaja ja kasvava. Partioilla kuulemma näkyy valvontakamerakuvissa esimerkiksi reppulaitteita, joilla voidaan juuri ennen hyökkäystä pimentää langattomat puhelimet. Näitä huippulaitteita ei kuulemma ole kuin armeijalla, joten tukea tällaiselle tulisi valtiolta. Riittävän huolestuneet voivat selvittää asian oikeata laitaa.

Vikesin ständillä juttelin hieman somalin kanssa, joka kertoi, miten he tekevät kehitysyhteistyötä esim. Somaliassa vapaan tiedonvälityksen edistämiseksi. Somaliassa klaanit ovat lietsoneet toisiaan kohtaan vihaa omilla radiokanavillaan. ”Myönteisenä” uutisena Somaliasta kerrottakoon, että Somalia on rikastunut nyt myös Daeshista (Isis) ja Al-Shabaab on muuttunut ”kiltimmäksi” tämän seurauksena. Al-Shabaab on pelästynyt tätä vielä pahempaa Daeshia niin, että on liittoutunut ”hyvien” puolelle, jotta Daeshista päästäisiin eroon. Daesh ei kuulema onneksi ole vielä kovin monilukuinen Somaliassa.

Mutta on se surullista, että vain kerran vuodessa saa maistaa afrikkalaista ruokaa, kun ei vieläkään taida olla oikein muita afrikkalaisia kuin etiopialainen ravintola. Oli kyllä mielenkiintoisia ja herkullisia mausteita, kun tilasin gambialaista ruokaa ja ensikertaa tutustuin myös yuccaan, josta oli valmistettu jättimäinen ”ranskis” – tuo oli kyllä sisältä kovaa, mautonta tärkkelystä, mutta hauska kokemus silti.

Nähdään Maailma kylässä -festareilla ensi vuonna!