Hallitus on suunnittelemassa leikkauksia opintorahaan, jolla jonkin verran siirretään opintojen rahoitusta opintolainojen suuntaan eli opiskelijan itsensä rahoittamiksi. Tästä on jotkin opiskelijajärjestöt ja eritoten johtavat oppositiopoliitikot nostaneet metakan. Rinnastetaan valtionvelkaa yksityisen ihmisen lainanottoon, puhutaan tasa-arvoisista edellytyksistä pärjätä elämässä sekä koulutuksen tasa-arvon murentumisesta jne. 

Hetkinen nyt! Suomessa on edelleen yksi maailman laadukkaimmista peruskouluista, joka luo maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvän yleissivistyksen suomalaisille nuorille ja jonka kaikki käyvät. Tämän jälkeen jokaisella on mahdollisuus edetä opinnoissaan haluamallaan tavalla. Korkea-asteen opintoja tuetaan edelleen poikkeuksellisen paljon. Myönnetään opinto- ja asumistukea omaan asumiseen sekä valtio takaa opintolainojen noston. Ja tämä tehdään kaikille. Kenenkään vanhempien ei tarvitse olla rikkaita tai säästänyt koko lapsen elämän ajan, jotta nuori pääsee opiskelemaan. Eli köyhän perheen lapsi pääsee edelleen korkeatason opintoihin siinä missä rikkaankin perheen. Kyllä tämä mielestäni on edelleen melko tasa-arvoista.

Mitä tulee opintolainan nostamiseen tai sen tarpeeseen, on mielestäni melko erikoista ajatella, että yhteiskunta on velvollinen kustantamaan täysin tutkinnon, jonka ”hyödyn” opiskelija kerää tulevaisuudessa parempana palkkana. Totta kai yhteiskuntakin siitä hyötyy, ei sitä kukaan kielläkään. Mutta jos ihminen ei ole valmis itse sijoittamaan euron latia omaan kymmeniä tuhansia maksavaan tutkintoonsa, on kyse joko itsekkyydestä tai kohtuuttomasta tulevaisuuden pelosta. Opintolainan ehdot ovat todennäköisesti paremmat kuin missään muussa lainassa. Sen lyhentäminen valmistumisen jälkeen on tehty todella joustavaksi. Jopa niin, että melko vaatimattomalla palkalla ei pitäisi ongelmia tulla. Jos opintolainan nostoa pitää ”kohtuuttomana riskinä, koska ei voi tietää tulevaisuudesta”, on ne opposition peräänkuuluttamat ”elämän edellytykset” jo tämän perusteella melko huonoissa kantimissa. 

Ja mikä on tämä ”pakkolaina”? Ilmeisesti jotain sukua ”pakkolaeille? Jos haluaisi sijoittaa johonkin muuhun kuin koulutukseen, esim. asuntoon, on koko lailla yleistä, että siinä kohtaa on ihmisen ”pakko” ottaa lainaa. Harva asuntojakaan käteisellä maksaa, mutta ikinä en ole kuullut tätä sijoitusta kutsuttavan ”pakkolainaksi”. 

Olennainen erotus näiden kahden investoinnin välillä on se, että valtio tukee toista niistä edelleen todella hyvin. Ja näin pitääkin olla.