Vaalipäiväkirja No. 5 – 14.2. 2015

Näin se tapahtuu!

Kasakka ottaa kaiken mikä ei ole hyvin kiinnitetty.

Tällainen olo tuli kun sain tietää, että Juha Sipilä on pyytänyt anteeksi kaikilta 1990-luvun laman uhreilta.

**

Kyseinen teemahan oli jo viime vuodesta lähtien vaaliteemani. Olen kirjoittanut tänne monia blogeja ja olemme Hilkka ja Hannun kanssa puhuneet aiheesta Radio Ravussa. Seuraavaksi puhumme siitä maaliskuun alussa.

Se, että joku puolue, joka ei ollut asiasta yhtään kiinnostunut – ottaa sinun teemasi (tai siis varastaa sen) on tietenkin mairittelevaa.

Pääasia on tietenkin se, että asia nostetaan framille. Hyvillä ideoilla ei ole isää tai äitiä. Etenkin kun ne saadaan hoidettua, niin silloin hyville projekteille ilmestyy suuri joukko monituisia kummeja.

Siis: hyvä Juha kun olet tullut nyt kansan puolelle! Pyydän anteeksi Juha sinulta sitä että veit tämän vaaliteemani.

**

Ihmetystä tässä herättää vain se, että eihän Juha parka ole syypää. Ei hänen tarvitse pyytää anteeksi mitään. 

Anteeksipyyntö on paikallaan vain silloin kun on rikkonut jotakin. Juhan tempaus vain ainoastaan mitätöi koko anteeksipyytämisen ja saamisen ajatuksen – se tekee siitä maireaa ja ätvelää kosiskelua. Galluppien keisarin vehtailu on sitä todellista ällöpopulismia, joka perustuu kummalliseen moraaliseen ylemmyydentuntoon.

Onko itseasiassa niin, että Juhalle tämä anteeksiantamisen juttu ei merkitse mitään? Onko siinä jokin lestadiolainen ”kaksoismoraali” koodi? Sipilän olisi pitänyt komentaa oman puolueensa silloiset vastuunkantajat pyytämään anteeksi – nyt se ei merkitse mitään. Itseasiassa Juha halveksii teollaan koko anteeksiantamisen ideaa.

**

Näyttää todennäköisin syin siltä, että kyseessä on vain egoistinen julkisuustemppu ja se kertoo enempi siitä, että Juha on todela notkea kaveri, joka ei haikaile. Hovimiesainesta! Ensin hän vastusti keskiolutta – nyt hän on sen puolella. Mihin Juhan akrobatia vielä ulottuukaan?

Voiko tällaiselle tuuliviirille ja tuulihatulle antaa maan asioiden hoitoa? Voiko näin häikäilemättömälle ihmiselle uskoa suomalaisten asioita?

**

Jokatapauksessa: Hyvinkään torilla ja Järvenpää keskustassa tälle asialle naureskeltiin. Suupielet olivat korvissa – ihmisten keskeltä kuului suuri helpotuksen huokaus. ”Eihän meidän tarvitsekkaan äänestää kepua…”

Arto Luukkanen

Järvenpää