Hyvät perussuomalaiset!

Aloitan oheisen blogin, kokonaistilanteen alkukehityksestä. Maamme metsästys,- riistanhoito ja metsäpolitiikka on ollut jo pidemmän aikaa katastrofaalista verrattuna jopa muihin Euroopan Unionin jäsenvaltioihin. Kyseinen politiikan sara koskettaa suoraan noin 600 000 kansalaistamme päivittäin ja epäsuorasti ihan jokaista. Syy vallitsevaan politiikkaan löytyy vihreiden erinomaisesta kyvystä verkostoitua. Moni ministeriö ja varsinkin aihealuetta lähellä olevat valtiolliset organisaatiot ovat toistensa kanssa päällekkäisiä, runsaskustanteisia, mutta ennen kaikkea viherpolitisoituneita. Kyseiset vaaleissa vaihtumattomat virkamiehet jatkavat vihervasemmistolaista politiikkaa ohi kansan valitsemien päättäjien niin kauan kuin se sallitaan. Tarvitsemme siis vahvaa ja asiansatuntevaa johtajuutta ongelmien ratkaisemiseen. Kyseisten organisaatioiden ja niiden harjoittamien toimien rationaalinen purku säästäisi jo minimissään puoli miljardia euroa kansalaistemme verorahoja vuodessa. Lisäksi tämä mahdollistaisi puitteet faktaan perustuvalle ympäristö- ja luontopolitiikalle ja ehkäisisi viranomais/oikeusinstanssien harjoittaman mielivallan.

Allekirjoittanut omaa 30: n vuoden ammattiriistanhoitaja/metsästäjä sekä metsätaloudenharjoittajakokemuksen. Lisäksi omaan juridiikan hyvän tuntemuksen. Edellä esitetty oli lähtökohta Seinäjoen puoluekokouksessa pitämälleni puheelle ja sen perusteella tekemälleni kokousaloitteelle, että puolueemme ensimmäisenä puolueena Suomessa laatisi laajan ja kaikki ongelmakohdat sisältävän metsästys ja riistanhoitopoliittisen ohjelman. Edellä esittämäni johti pyyntöön, että kirjoittaisin kyseistä poliittista aihealuetta koskevan kirjan. Seuraavat lähes kaksi vuotta käytinkin kokonaispainotteisesti ilmaiseen työhön puolueemme ja isänmaamme hyväksi kirjoittaessani paljon puhutun Metsästyskirjan. 

Koska käytännön realiteetti, joka myös on mahdollistanut viherideologejen epäsuoran vallankäytön kitetyy tosiasiaan, että suurin osa maamme eri puolueiden johtohenkilöistä, kansanedustajista ja poliittisista suunnittelijoista ei ymmärrä metsästys,- riistanhoito ja metsäpolitiikan suhteen juuri mitään. Edellä mainitsemaani viitaten Metsästyskirja koettiin vihervasemmistolaisissa piireissä tulenaraksi teokseksi, jonka ympärille oli rakennettava vaitiolon ja mediasensuurin muuri. Metsästyskirja 400 sivuisen sisältönsä kanssa muodosti puolueellemme vahvan valttikortin. Kerran kyseistä valttikorttia ei lukuisista kehoituksista huolimatta käytetty, asiasta saavat ottaa vastuun aivan muut henkilöt kuin allekirjoittanut. En lähde oheisessa blogissa toistamaan itseäni kyseisen kysymyksen suhteen.

Iltapäivästä ennen vaalitulosten julkaisua allekirjoittanutta kuitenkin pyydettiin kirjoittamaan muistio koskien kyseistä politiikkaa puolueen johdolle/hallitusneuvottelijoille. En tarpeettomasti koskien keskeneräisiä ja aivan alkutaipaleella olevia hallitusneuvotteluja lähde avaamaan julkisesti muistioni sisältöä, kuin yleispiirteittäin. Muistio jakaantui kuitenkin neljään suunnittelemaani osioon joista ensimmäinen koski säästökohteita ja asioiden tarkoitusperäistä kohdentamista Maa- ja metsätalousministeriön piiriin. Toinen aihepiiri kosketti kansalaisten turvallisuutta, maa- ja metsätaloutta, ammattikalastusta sekä yksityisen omaisuuden suojaa. Kolmas osio otti kantaa suoraan metsästyslainsäädäntöön ja neljännessä kohdassa esitin näkemykseni siitä miinkälaisissa osakokonaisuuksissa alaan liittyvän lainsäädännön akuutit muutostarpeet tulisi käsitellä.

Tiesin, että teoksen käsittelyala olisi monelle tuntematon. Tästä syystä jo työn alkutaipaleelta lähtien lähetin jokaisen alustavasti valmistuneen luvun Suomen Perustalle ajatuksella, että kärkipoliitikkomme halutessaan pystyisivät lukemaan näkemyksiäni ja niihin liittyviä juridisia muutostarpeita sekä muita johtopäätöksiä. Metsästyskirjan julkaisun yhteydessä teos myös jaettiin kaikille ministereille sekä kansanedustajille. Kun kaikkeen edellä esittämääni lisätään vielä kahdeksan sivun mittainen muistio, oudoksun miksi ylipäätänsä pyydetään asiantuntemustani ja konsultaatiotani, kun sitä ei lainkaan hyödynnetä? Edellä esittämäni kysymyksen vastaus ei perustu ainakaan rationaaliseen politiikkaan!

Edellä esittämääni alleviivaa hallitusneuvottelija Petteri Orpon puolueille lähettämän kysymyssarjan perussuomalaisten vastaus erityisesti kysymykseen nro: 17. Ihmettelen, vaikka puoluellamme on kaikki asiaan liittyvä fakta tiedossa vastaus suorana sitaattina alkaa seuraavasti: ”Metso- ja Helmi -ohjelmat ovat osoittautuneet toimiviksi malleiksi suojella yksityisiä maa-alueita. Näiden ohjelmien jatkaminen on suotavaa…”

Kuka tai mikä instanssi on todennut kyseiset ohjelmat toimiviksi? Rehellisesti sanottuna puolueorganisaation avanhenkilöistä ei löydy tahoa joka voisi perustella uskottavasti edellä esitetyn vastauksen alun. Päin vastoin, olen omistanut kirjoittamassani Metsästyskirjassa kokonaisen luvun nro: 5 kritiikilleni koskien viherpolitisoitunutta ja täysin kustannuksiltaan ylimitoitetuksi paisunutta HELMI- ohjelmaa ja kaikkia siihen liittyviä osa projekteja.

Aloitan vihreän fiksaation kohteisiin kuuluvasta vesilintujen SOTKA -projekteista. En lähde oheisessa blogissa kirjoittamaan teostani uudeestaan, mutta viittaan luvusta nro: 5 alkavaan osioon Metsästäjät vihreiden renkeinä. Jo luvun toisella sivulla nro: 126 suorana sitaattina varoitan kaikkia, jotka sitovat itseomistamansa maa-alueen osan kyseiseen projektiin seuraavasti: ”Heti alkuun kehoitan lukijaa havaitsemaan, että HELMI-ohjelman, johon SOTKA-projekti olennaisena merkittävänä osana kuuluu, monitulkintaiset tavoitteet ovat puhtaasti vihreää terminologiaa ja tässä vaiheessa jokaisen kyseisessä projektissa mukana olevan tulisi valpastua miettimään, mihin edellä mainituilla todellisuudessa pyritään ja ovatko metsästyjät kyseisessä laajassa kokonaisuudessa puhtaasti ”likaisen työn” tekijän roolissa”. Samaisessa yhteydessä haluan painottaa sivuilla 129-130 esittämiäni vakavia varoitusmerkkejä koskien maanomistajien Riistakeskuksen kanssa tekemiä sopimuksia.

Tuon myös esille sivulla nro: 130 esittämäni kauaskantoisen varoituksen, jossa totean seuraavaa: ” Lisäksi kyseisen sopimuksen alainen kohde täyttää metsästyslain määritelmät kosteikkoalueista. Tämä tarkoittaa sitä että metsästyslain nojalla mahdolliset säädetyt metsästyksen rajoittamiseen liittyvät toimenpiteet ovat suoraan voimassa kyseisellä alueella”. Näin tapahtui, kuten tulee tapahtumaan muidenkin varoitusteni osalta, jos ne kaikuvat kuuroille korville. Aikaisemmin lyijyhaulien kielto koski vain vesilintuja. Nykyisellään kosteikolla tai 100 metriä lähempänä kyseisenkaltaiseksi kohteeksi luokiteltua aluetta ei mitään eläintä saa ampua lyijyä sisältävillä haulikonpatruunoilla. Sopimuksen allekirjoittaneet ovat itse liittäneet kosteikoiksi sellaisiakin alueita, joita ei juridisesti muutoin määriteltäisi kyseiseen luokkaan. Lisäksi laki on jälleen kerran säädetty syyttömyysolettaman vastaisesti. Tällä tarkoitan käytännössä sitä, että jos muun metsästyksen yhteydessä kuljet kosteikon tai siihen kuuluvan suoja-alueen halki metsästäjän on itse pystyttävä todistamaan, että hänellä ei ollut tarkoitusta ampua lyijyhauleilla kyseisellä alueella. Tässä nykyisessä oikeusvaltion irvikuvassa varminta on että ei kanna lyijyammuksia edes taskussaan kyseisillä alueilla. 

Kosteikkojen ollessa kyseessä myös projektien mielekkyys ja näin ollen valtion varojen jakaminen kyseisille, varsinkin valtionmailla sijaitseville kohteille on kyseenalaista ja siksi olen lisännyt ne Hallitusneuvottelumuistion säästökohteisiin. Ensin katson maininnan arvoiseksi, että verrattain hyvin voivat vesilintukantamme eivät tarvitse SOTKA-projektin massiivista budjetointia. Aivan toinen asia on monin paikoin, tarkoitushakuisesti sukupuuton partaalle ajetut kanalintumme (luku nro: 6). Kyseisten lintukantojen elvyttämiseen tulisi satsata.

Kun palataan takaisin kosteikkoprojekteihin, olen Metsästyskirjan ensimmäisessä luvussa sijoittanut riistalle vahingollisten vahinkoeläintenpyynnin tärkeimmäksi prioriteetiksi. Tämä asiakokonaisuus ei kosteikoilla onnistu, jos keskitytään vain minkin ja supikoiran täysin ylimitoitetut suhteet saavuttaneeseen pyyntiin. Viherideologiassa kysymys kiteytyy kyseisten lajien kuulumattomuuteen suomalaissessa luonnossa ja on enemmän ideologinen, kuin faktapohjainen. Suosittelen blogin lukijaa perehtymään vihreää liikettä käsittelevän luvun sivuihin 85-87, jossa esittelen tarkemmin tätä rakenteellista koko viherideologian kattavaa sisäistä ristiriitää.

Vieraslajistatus tulee olemaan hyvin vahingollinen myös ulkokantaisia metsäpuita kasvattaville henkilöille, luku nro: 2 sivut 71-72.

Kosteikkoprojektit, joiden tarkoitus siis virallisesti on elvyttää vesilintukantoja kaatuvat siihen, että vihreät estävät kaikkein vahingollisimpien vahinkoeläinten pyynnin kyseisillä kohteilla. Supikoiran ja minkinpyyntiin käytettävät valtavat resurssit ovat hukkaanheitettyjä koska varis- ja lokkilintujen riistanhoidonkannalta elintärkeä kevätpyynti ennen poikasvaihetta on vihreiden toimesta estetty/tehty mahdottomaksi (luku nro: 10 sivut 258-261.

Puolueemme on ajanut voimakkaasti turpeen saantia takaisin hyväksyttävien ja uusiutuvien energiamuotojen listalle. Oheiselta perspektiiviltä asiaa tarkastellen hämmästelen, onko puolueemme hallitusneuvottelijat jättäneet Metsästyskirjan sekä tekemäni Hallitusneuvottelumuistion lisäksi lukematta olennaisen asian, mitä HELMI- ohjelma kokonaisuudessaan sisältää. Soiden ennallistaminen kuuluu Helmi-ohjelmaan olennaisena ja isona osakokonaisuutena. Ennallistamisen ja turpeenkäytön yhteensovittaminen taas on mahdoton yhtälö. Kyseisessä ohjelmassa esitetään tavoitteeksi ennallistamisen ohella 60 000 hehtaarin suoalueiden suojelu ”maanomistajan kanssa vapaaehtoisesti neuvotellen”. Siteeraan suoraan itseäni Metsästyskirjan sivulta nro: 138. ” Se mitä todellisuudessa vapaaehtoisuudella tarkoitetaan, voi osoittautua hyvinkin yksipuoliseksi näkemykseksi. Uskon vahvasti kyseisten ”neuvotteluiden” loppputuleman olevan pitkällä aikavälillä maanomistajan kannalta hyvin negatiivinen, jos he lainkaan lähtevät tinkimään moneen kertaan painottamastani perusoikeudesta koskien omaisuuden suojaa”.

Soiden ennallistamisessa on huomioitava myös toimenpiteiden todellinen mielekkyys. SOTKA-projektissa on myös Riekko-niminen osahankeprojekti. Haluan kiinnittää lukijan huomion siihen, että riekkoa lintulajina esiintyy luontaisesti vain Pohjanmaalla ja sitä pohjoisempana. Millekkään muulle eläimelle ei soita tule ennallistaa, koska riekko on ainoita eläinlajeja jotka viihtyvät avonaisilla soilla ja nevoilla. Riekko osahankenimistä projektia ja riistanhoidon sekä metsäenergiatalouden yhdistämistä käsittelen tarkemmin sivuilla 139-141. Suosittelen oheisen blogin lukijoita perehtymään myös koko viidennen luvun yhteenvetoon sivuilla 141-142. 

On myös soiden ennallistamista ajatellen lähtökohtaisen tärkeää ymmärtää mikä on alun perin ollut suota ja mikä taas metsää. Asiat eivät aina ole lainkaan yksinkertaisia ja vihreiden tapaan jyrkän mustavalkoisia. Olen ottanut kantaa teokseni luvussa nro: 2 sivulla 70 Kanta-Hämeessä tehtyyn tutkimukseen, jota sivusin jo Riekko osiossa. Siinä faktaksi paljastuu, että suoalueen aikanaan ojittamalla kuivattaneet ja metsittäneet henkilöt todellisuudessa ennallistivat alueen juuri sellaiseksi, kuin se todellisuudessa oli alun perin ollut.

Metsästyskirja on suositeltavaa luettavaa ajatuksen kanssa ikään, sukupuoleen ja koulutukseen katsomatta. Viimeiseksi aiheeksi otan kuitenkin erityis mainintana luvun nro: 4 Viherpolitisoituneet organisaatiot ja erityisesti sivut 110-111 jotka toimivat erittäin varoittavana esimerkkinä siitä miten kunniallinen kansalainen voi tietämättään joutua vakavien rikosnimikkeiden syytteen alle häikäilemättömien viranomaisten harjoittaman mielivallan ansiosta. Tämä blogini loppuun sijoittama varoitus saattaa ennemmin kuin HELMI- ohjelmaan maitansa antaneet huomaavatkaan muuttua valitettavaksi todellisuudeksi myös kyseisten henkilöiden kohdalla.

Loppukaneetiksi todettakoon, että onneksi Metsästyskirja jaettiin koko eduskunnalle. Ehkäpä kokoomuksen kärkipoliitikot ovat lukeneet teoksen, jota omamme eivät ole vaivautuneet silminnähden edes vilkaisemaan vaikka se on ”tarjottimella” eteen tarjoiltu!