Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun aluetilaisuus Pohjois-Pohjanmaalla 31.1.20, Oulu.

Pääsin kuuntelemaan, mihin suuntaan sotea ajetaan uuden hallituksen toimesta, ministeri Krista Kiurun vetovastuussa. Puhujana ja esiintyjänä hän on varsin vakuuttava. Tein muistiinpanoja parhaan kykyni mukaan ja kirjoitan esityksen pääkohdat. 

Kiuru puhui, että aiemmin sote-uudistusta toteutettiin muista lähtökohdista kuin sote. Ajurina on toiminut esimerkiksi maakuntauudistus. Nyt sote-uudistusta lähdetään tekemään ihminen ja peruspalvelut edellä. Rönsyt ja päällekkäisyydet kitketään pois ja keskitytään ensin tärkeimpiin sote-palveluihin. Valinnanvapautta ei tule ja yksityisen rooli on täydentäjä, kuten aiemmin. Käsitin, että itsehallintoalueita muodostunee. Rahoitus tulee valtiolta. Valmistelut lakineen kestävät useita vuosia ja siksi ministeriö haluaa käynnistää valmistelut rivakasti. 

Perusterveydenhuollon palveluihin paneudutaan nyt tosissaan. Lääkäriin on päästävä nopeammin ja sairaiden tulee saada hoito ajoissa. Potilaita ei voi lykätä syrjään jonoihin ja keskittyä vain kiireellisimpiin tapauksiin. Soten perustason palvelut tulee laittaa toimivaksi matalan kynnyksen periaatteella. Hyvinvointikeskuksesta tulee saada ensisijaiset palvelut (vrt. Primary Healthcare) nopeasti puhelimitse tai vastaanotolla käyden. Hoitajien vastaanottokäyntejä todennäköisesti lisätään. Kiuru asettaa kovan tavoitteen 7 päivän hoitotakuun (aiemmin useita kuukausia). 

Sotessa saavutetaan tuloksia toimintatapoja muuttamalla: yhteinen henkilökunta, tiimityöskentely, järkevä työnjako, toimivat tilat, teknologian hyödyntäminen, liikkuvat palvelut, kotiutustiimi (Kotas) jne. Kun asianmukaiset palvelut saadaan jo perustasolla, päivystyskäynnit vähenevät.

Ministeri muistutti siitä, että erikoissairaanhoidon lääkäreitä voi konsultoida jo terveysasemalta käsin. Potilasta ei tarvitse aina lähettää päivystykseen jonottamaan. Kiurulla on myös huoli siitä, että lääkärit lähtevät liian nopeasti erikoissairaanhoitoon ja yksityiselle töihin. Tähän halutaan muutosta. Kiurun puheista voisi päätellä, että jatkossa julkiselle sektorille tulisi enemmän ilta- ja viikonloppuvastaanottoja, mikä on hyvä asia. Päivystys ruuhkautuu monesti juuri tuolloin.

Valtio rahoittaa neljää tahoa: julkinen- ja yksityinen sektori, opiskelijoiden työterveys (YTHS) ja työterveyshuolto. Ilmeisesti tähän tulee jonkinlainen muutos, mutta asia ohitettiin hyvin nopeasti.

Ministeri toi keskiöön kolme hyvin tärkeää kehittämiskohdetta: lasten- ja nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä lastensuojelun. Ongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Mielenterveys- ja päihdeongelmissa painopiste tulee olla ennakoimisessa. Säännöllisempää apua tulee antaa jo kouluterveydenhuollossa jo varhaisessa vaiheessa. Lastensuojelussa sosiaalityöntekijät uupuvat työtaakan edessä. Asiakkaita on liian paljon yhtä sosiaalityöntekijää kohti.

Sairaanhoitajana asiat ja tavoitteet olivat jokseenkin tuttuja. On järkevää suunnata nyt painopiste perusterveydenhuoltoon eli perustason palvelut laitetaan toimivaksi ja niitä kehitetään ihminen ja palvelu edellä. Perusterveydenhuoltoon kuuluu myös vanhusten laitoshoito, vaikka sitä ei valitettavasti juuri mainittu. Myöskään hoitajamitoitusta ei käsitelty. Asiat ovat vielä puhumisen tasolla ja vaikeudet ovat edessäpäin.

Kiurulla ei näyttänyt olevan mullistavia ratkaisuja hoitajapulaan. Rahan sijasta hän toivoo, että eläkeläiset ja ulkomaille lähteneet hoitajat tulisivat osittain paikkaamaan hoitajapulaa. Hoitoalasta puhutaan nyt liian negatiiviseen sävyyn. Positiivisella asennoitumisella houkuteltaisiin alalle tekijöitä. Kiuru unohtaa sen, että useat viralliset tahot kuten STM ja THL tuottavat julkisia raportteja (esim. Mitä kuuluu- kysely), missä henkilöstö vastaa kysymyksiin terveydenhuollon tilasta. Kaikki vastaukset eivät ole miellyttävää luettavaa. Kiuru näkee yhtenä ratkaisuna myös uralla etenemisen väylän: hoiva-avustajasta edetään sairaanhoitajaksi. Näin on jo tehtykin. Mielenkiinnolla odotan Tehyn ja Superin vaatimuksia ja kuinka niihin vastataan.

Kiuru korosti, että jokainen kunta ja maakunta saa tehdä omanlaisen sotensa valtakunnallisen sapluunan puitteissa. Ministeriö on nyt antanut suunnan, mihin pyrkiä. Toivottavasti kunnat myös kohdentavat rahaa näihin tärkeisiin kohteisiin perusterveydenhuollossa.