Kansainvälisen sairaanhoitajapäivän kunniaksi 

Tänä keväänä kaikki ei ollutkaan itsestään selvää. Helmikuisena perjantaina töppösen alta katosi pito yöllä sataneen alijäähtyneen veden vuoksi. Tällöin alkoi omakohtainen terveydenhuoltojärjestelmämme koeponnistus.

Kävi pahasti, jalkaan sattui häjysti ja tajusin että on tilattava ambulanssi. Se saapuikin ja kävi toteen vanha sananlasku ”odottavan aika pitkä”, vaikka ensihoitaja oli paikalla 15-20 minuutissa.

Ensihoitajat olivat ammattitaitoisia, tehtiin paikalla välittömästi monenmoista mittausta ja käyrää eri härveleillä, sekä kipupiikki lieventämään olotilaa. Pienikin liike oli tuskaa. Päätös: röntgenkuvauksiin.

Meillä Punkalaitumella on valinnanvapaus suuntautua joko Turkuun tai Tampereelle, tuumin että sinne nyt vaan mihin lyhin matka on! Ensin Loimaalle, jossa röntgenkuvaus välittömästi, ei muuta kun potilasta sänkystä sänkyyn ja kuvaukseen. Siirto ei jälleenkään tuntunut hyvälle, mutta kuvat valmistuivat siinä samassa ja varmistui reisiluunkaulan murtuma.

Tuota murtuma -sanaa ihmettelin, kuvan perusteella minusta luu oli poikki, päät erillään toisistaan. Seuraavaksi siirto taas sänkystä sänkyyn ja vielä kerran sairaalan sänkystä siirtoa suorittavan ambulanssin sänkyyn, kipupiikin voimin se onnistui, joskaan ei se täysin kipua vienyt pois.

Hoitohenkilöstö teki työtään ammattitaidolla ja ripeästi, joitakin huumorin kukkiakin siinä taisi lentää ja matka TYKS:iin alkoi. Siellä oli jo asiaan kuuluvia valmisteluita tehty kuljetukseni aikana. Tiedossa oli saapuessani leikkauspöydälle meno.

Samana iltana pääsin leikkaussaliin. Salissa oli hyvä tunnelma, asiat puhuttiin niin kun ne on ja lopuksi jälleen huumorinkukka lensi. Leikkauksen jälkeen olinkin taas huoneessani odottelemassa miten yö menisi, onko kipuja jne.. Kyllähän sitten aamuyön tunteina jalkaa ja leikkaushaava kolotti. Hälykellon limpautuksen jälkeen hoitaja tuli nopeasti tiedustelemaan vointia ja antoi tarvittavia kipulääkkeitä. Niillä mentiin aamuun asti.

Aamulla hoitajat marssivat asiantuntevasti potilashuoneeseen ja olinkin odottavalla mielellä, mitä nyt? Hoitaja ponnekkaasti ilmoitti että nyt nouset ylös ja lähdetään liikkeelle. Hämmästelin, jaa että minä ylös. Niin juuri ja sitten mentiin, totesi hoitaja.

Kaiken kaikkiaan hoitaja toimi oikein ja tuon liikkeelle lähdön jälkeen ei kipulääkkeitä tarvittu! Kuntoutus alkoi juuri siitä kohdasta. Vielä röntgenkuvat tarkistuksen vuoksi ja kuvat kertoivat leikkauksen onnistuneen hyvin. Ruuveilla vahvistettu mies!

Tästä kokemuksestani voin sanoa Suomessa erikoissairaanhoidon toimivan todella hyvin, työntekijät ovat motivoituneita ja alansa huippuosaajia. Olen kiitollinen maksetuista veroista, niillä saadaan vastineeksi hoitoa ja kuntoutusta. Kevätkylvöjen merkeissä jatkuu, kunhan tulisi se kevät. Eivät ole vuodet veljeksiä.