Ampumavälikohtaukset – tapahtuivatpa ne missä vain maailmassa – aiheuttavat saman reaktion: asepelon lietsonta ja himo kieltolakiin. Näin kävi myös Suomessa muutama vuosi sitten. Johtavat poliitikot ovat vihjailleet jopa käsiaseiden täyskieltoa. Tällaisten hätäisten heittojen takana on poliitikkojen hätä äänestäjistä. Jotain on pakko kieltää, jotta voisi näyttää tärkeältä äänestäjien edessä. Nyt samanlainen keskustelu jatkuu Pariisin terrori-iskujen myötä.

Taustalla tapahtuu myös muuta. EU:n komissio on halunnut muuttaa asedirektiiviä (91/477/ETY) siihen suuntaan, että aseiden omistaminen vaikeutuisi merkittävästi. Sisäministeriö on jo ilmoittanut tiedotteessaan 4.11.2015, että asedirektiivi ” tarkoittaisi käytännössä edellä mainittujen lajien [SRA- ja practical -ammunnan] loppumista nykymuodossaan. Myös aseiden keräily hankaloituisi mahdollisten muutosten myötä.” Sisäministeriön muistiosta (SM2015-00353) selviää tarkemmin, mitä suomalaisten aseenomistajien selän takana parhaillaan juonitaan (E 60/2015 vp).

”Saatujen tietojen perusteella on ennakoitavissa, että komissio esittää ainakin seuraavia muutoksia:

1) Sarjatuliaseiden (A-luokka) hankinnan ja hallussapidon kieltäminen yksityisiltä kokonaan, myös pysyvästi ampumakelvottomiksi muunnettuina (deaktivoituina). Tiedossa ei ole, koskisiko tiukennus sarjatuliaseiden lisäksi myös jäljempänä 2-kohdassa mainittuja aseita.

2) Rynnäkkökiväärien ja konepistoolien puoliautomaattiversioiden (itselataava kertatuli) siirtäminen direktiivin A-luokkaan, joihin voidaan direktiivin nykyisten säännösten mukaan antaa lupia vain erittäin rajoitetuin perustein. Rajaus koskisi puoliautomaattiaseista vain sellaisia, jotka toimintatapaa lukuun ottamatta vastaavat sarjatuliaseita. Tiedossa ei ole, minkä ominaisuuden perusteella jaottelu tehtäisiin.

3) Aseiden nettikaupan rajoittaminen yksityishenkilöiltä. On epäselvää, koskeeko tämä myyntiä vai hankkimista vai molempia. Ehdotettujen toimenpiteiden tarkoituksena on EU:n sisäisen turvallisuuden parantaminen. Taustalla ovat Pariisissa, Kööpenhaminassa sekä Amsterdamin ja Pariisin välisessä junassa tapahtuneet ampumavälikohtaukset. Lisäksi taustalla ovat ampuma-aseiden valvontaa tekevien jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten suositukset laittoman asekaupan ehkäisemiseksi unionin alueella. Yllä selostetuilla rajoituksilla olisi merkittäviä vaikutuksia ampuma-aseiden hankkimiseen ja hallussapitoon sekä ampumaharrastukseen Suomessa.”

Toivottavasti missään ampuma-aseharrastajaryhmässä ei kuvitella, että ”tämä ei koske meitä”. Kyllä koskee! Kieltoja tulee kieltojen perään jatkossakin, ja mitä enemmän siimaa annetaan, sitä lähempänä on myös oman harrastuksen (tai elinkeinon) loppu. Miten voidaan vakuuttua siitä, että juuri tämä kiristys olisi viimeinen ja tämän jälkeen aseenomistajat jätettäisiin rauhaan ikuisiksi ajoiksi? Ei varmasti jätetä! Ampuma-aseiden omistajien tulee pitää yhtä, sillä aseenomistuksen puolustaminen on kaikkien yhteinen etu.

Poimintoja eräistä järjestöjen lausunnoista:

* [10.11.2015] Reserviläisliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto ovat vastanneet, että he eivät pidä tarpeellisena eivätkä toivottavana itselataavien kertatuliaseiden tai suurikapasiteettisten lippaiden hankkimista ja hallussapitoa koskevia lisärajoituksia.

* [12.11.2015] Suomen Ampumaurheiluliitto lausunnossaan ”vastustaa jyrkästi EU:n kaavailemia mahdollisia kiristyksiä. Urheiluammunnassa käytetään itselataavia aseita, erityisesti pistooliammunnan olympialajeissa sekä kaikissa practical-lajeissa, joissa käytetään itselataavia kivääreitä, haulikoita ja pistooleita. Tämänkaltainen asekielto johtaisi näiden lajien harrastamisen loppumiseen.”

* [12.11.2015] Ampumaharrastusfoorumi on lausunnossaan todennut, että se ”suhtautuu nuivasti siihen, että laillisten ja hyvämaineisten aseluvanhaltioiden harrastusta säänneltäisiin nykyisestään ja mahdollisesti osittain jopa kiellettäisiin.”

* [13.11.2015] Suomen Asehistoriallinen Seura (SAHS) on ilmoittanut, että se kannattaa ”tietenkin aserikollisuuden vastaisia toimia, mutta laillinen aseiden valmistus, myynti, omistaminen ja käyttäminen näiden toimien kohteena ovat väärät eivätkä tue tavoitetta aseturvallisuuden parantamisessa.”

* [13.11.2015] Asekauppiaiden Liitto ry on ilmoittanut, että ”esitys tuollaisenaan ei tule estämään laitonta asekauppaa mitenkään, ainoastaan lopettamaan ja rajoittamaan rehellisten ihmisten metsästystä, asekeräilyä ja asehistorian taltioimista, eri ammuntalajeja sekä tuhoamaan laillisen asekaupan.”

Muistio sekä edellä mainittujen järjestöjen lausunnot herättävät monia relevantteja kysymyksiä:

* Jos valtio aikoo korvata osittain tai kokonaan aseenomistajille kohdistuvat menetykset, kuinka kalliiksi se tulee veronmaksajille? Vai korvataanko mitenkään (eli kuinka kalliiksi tulee ainoastaan aseenomistajille)?

* Kuinka aiotaan paikata ammottava aukko, joka aiheutuu vapaaehtoiselle maanpuolustukselle SRA- ja practical -ammunnan loppumisesta?

* Miten on varauduttu siihen, että Suomeen syntyy yhtäkkiä joukoittain ”rikollisia”, koska he omistavat deaktivoituja aseita koriste-esineinä?

* Mikä on ampumaseuraan pakottamisen ja perustuslaillisen yhdistymisvapauden välinen suhde? Voiko yhdistykseen kuuluminen tai kuulumattomuus vaikuttaa yksilön oikeuteen saada asetta? (mainittu muistiossa Suomen tavoitteena, s. 2)

* Kuinka luvanhaltijan sopivuutta pyritään kontrolloimaan ja millaisia kustannuksia se aiheuttaa veronmaksajille? (mainittu muistiossa Suomen tavoitteena, s. 2)

* Kuinka lupien määräaikaisuuksien tiukentaminen tulee lisäämään kustannuksia luvanhaltijoille sekä veronmaksajille (mainittu muistiossa Suomen tavoitteena, s. 2)

Aseet ovat ihmisille kuuluvaa yksityisomaisuutta, joten ne kuuluvat perustuslaillisen omaisuudensuojan piiriin. Ihmisten yksityisomaisuuteen kajoaminen on äärimmäisen vakava toimenpide. On syytä muistaa, että omaisuudensuoja on perustuslaillisen oikeuden lisäksi myös luonnollinen oikeus, koska ihmisellä on oikeus omistaa. Myös itsesuojeluoikeus on luonnollinen oikeus, koska ihmisellä on oikeus elää.

Ampuma-aseiden kieltäminen johtaa ainoastaan siihen, että vastuuntuntoinen väestö luopuu aseista. Rikolliset saavat yhä hankittua laittomia aseita ja niitä voidaan käyttää rikosten tekemisessä. Rikolliset käyttävät – ja tulevat jatkossakin käyttämään – teräaseita, ampuma-aseita tai mitä parhaaksi näkevätkään, jotta he voivat suorittaa hirveät tekonsa. He eivät kysy lupaa uhrilta, omaisilta tai poliisilaitokselta. Tappajien, ryöstäjien, tuhopolttajien ja raiskaajien kannalta aseiden kerääminen pois kansalta on hyvä asia, koska ampuma-ase voisi vahingoittaa heitä. Mutta onko tämä uhrin kannalta oikein? Gun-free zone, eli aseeton vyöhyke, tarkoittaa ainoastaan itsepuolustuskieltoaluetta. Aseeton kansa on helppo kohde myös siinä tilanteessa, jos maamme joutuu sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi.

On epäjohdonmukaista, että ampuma-aseiden saatavuutta halutaan rajoittaa, mutta ei puututa isompiin kysymyksiin. Vuosien 2003-2013 aikana ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat 17 % henkirikoksista. Sen sijaan teräaseella tehdyt henkirikokset muodostivat 41 % henkirikoksista.Yleisin tekoväline oli keittiöveitsi, jota oli käytetty 27 prosentissa rikoksia. Missä ovat siis vaatimukset Suomen vaarallisimpien aseiden – eli keittiöveitsien – kieltämisestä ja luvanvaraistamisesta? Nehän ovat jopa lasten saatavilla ja niihin voi päihtynytkin tarttua. Jopa ruokakaupassa!

Ase ei tapa, vaan se on ihminen, jolla on pahat mielessä. Asekieltojen lisääminen on väärä suunta. Nyt on avattava keskustelu siitä, kuinka ampuma-aselainsäädäntöä voidaan normienpurkutalkoon hengessä keventää ja sallitaan kansalaisille suojeluaseiden omistaminen. Kuinka monta ihmistä voisi olla hengissä kaikkien terrori-iskujen ja kouluampumisten jäljiltä, jos uhreilla olisi ollut mahdollisuus puolustautua mielipuolia vastaan? Kuinka monta raiskausta olisi voitu estää viime vuosien aikana?

***

[Lue myös kirjoitus: Aseenkanto-oikeus kirjattava perustuslakiin]