Aina vaalien alla vanhoista puolueista alkaa kuulua EU-kriittisiä näkemyksiä. Se on kuitenkin sumutusta, sillä viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan vanhat puolueet ovat ajaneet Suomea ajopuuna EU:n ytimeen. Sen seurauksena suomalaisten päätösvalta on hivutettu takaoven kautta Brysseliin. Samoin oma rahapolitiikka on ulkoistettu Eurooppaan. EU-jäsenmaksuja on miljardien eurojen edestä. Lisäksi suomalaiset on laitettu vastaamaan muiden euromaiden veloista.

Kahden vuosikymmenen aikana maaseudun alasajo on ollut voimakasta. Mitä sellaista EU on tarjonnut esimerkiksi maanviljelijöille, jota Suomi ei olisi kansallisesti voinut tehdä? Ensin maksetaan EU:lle rahaa, jotta osa siitä voidaan anoa takaisin. Onko tässä mitään järkeä?

Vanhat puolueet vaikenevat myös maahanmuuton lieveilmiöistä. Ruotsissa on jo 55 aluetta, joihin poliisi ei uskalla mennä. Islamilaista sharia-lakia sovelletaan Lontoossa rinnakkain maallisen lain kanssa. Maahanmuuttajien osuus Helsingin toimeentulomenoista on 27 prosenttia, vaikka maahanmuuttajien osuus väestöstä on noin kahdeksan prosenttia. Jos EU:n taakanjakomekanismi toteutuu, yhä suuremmat maahanmuuttajavirrat suuntautuvat Suomeen. Tällaiseen kehitykseen ei Suomella ole varaa. Maahanmuuttoon kuluvat rahat ovat pois suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä. Sekin on yksi arvovalinta.

Onko se liikaa vaadittu, että suomalaisten asiat laitetaan etusijalle? Suomella ei ole varaa siihen, että rahaa lapataan tuhansien miljoonien eurojen edestä ulkomaille. Omassa maassa on vielä paljon asioita korjattavana – tieverkosta lähtien. Jos äänestää samoja vanhoja puolueita, vanha kurjistaminen jatkuu.