Ampuma-aseiden lupakäytäntöihin kohdistuu yhteiskunnan taholta painetta. On kaikkien intressi, että aseita käytetään turvallisesti ja vastuullisesti. Tässä on kuitenkin menty liian pitkälle. Muutaman ongelmayksilön eristämisen sijaan on käyty rankaisemaan kollektiivisesti koko harrastajien laajaa lainkuuliaista joukkoa.

Vaatimukset ovat tiukentuneet ja harrastuneisuuden osoittaminen on muuttunut liian työlääksi. Ampumaratoihin kohdistetut vaatimukset kiristyvät edelleen, ellei lainsäädännössä oteta järkeä käteen.  Uusia aseiden säilyttämistä ja kuljettamista kohtuuttomasti vaikeuttavia määräyksiä on suunnitteilla eduskunnassa.

Suomalaiset pärjäävät ampumaurheilun eri lajeissa hyvin kansainvälisellä tasolla. Metsästys on tarpeellista koko yhteiskunnan kannalta. Näkyvin hyöty lienee jo liikenneturvallisuudelle välttämätön hirvikantojen harvennus, mutta metsästäjät tekevät paljon muutakin näkymätöntä riistanhoito- ja luonnonsuojelutyötä. Reserviläistoimintakin tarvitsee harjoitusedellytyksiä.

Uusia harrastajia ja nuoria alkaa olla vaikea saada mukaan liiallisen säätelyn johdosta. Kiristyneet käytännöt ja aseiden hankinnan vaikeus on aiheuttanut asekaupan romahduksen ja tilanne uhkaa alan yrittäjien toimintamahdollisuuksia. Viranomaisten mielivaltaiset vientirajoitukset aiheuttavat jopa asetehtaille painetta siirtää tuotantoaan pois Suomesta.

On aika ottaa askel takaisin ja valmistella lakeja uudelleen. Tulee kuulla aidosti metsästäjien ja ampumaharrastajien järjestöjä – sieltä löytyy osaamista ja parhaat käytännöt lainsäädäntötyön tueksi. Samalla kannattaa korjata jo aiemmin tiedetyt epäkohdat, kuten aselupakäytäntöjen poliisilaitoskohtaiset vaihtelut. Kansalaisia on kohdeltava tasapuolisesti kautta maan.