Suomen tunnetuin poliittinen murha lienee vuonna1904 tapahtunut kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ampuminen. Tuolloin Eugen Schauman -niminen nuorimies ja vannoutunut venäläistämispolitiikan vastustaja ampui Bobrikovin kesäkuussa Helsingin senaatin portaikossa. Scahauman teki saman tien itsemurhan ampumisensa jälkeen. Murhalla oli voimakas symbolinen isku Venäjän Suomen politiikalle.

Suomen sisällissotaan liittyviä kuolemia voidaan myös pitää poliittisina. Sisällissotaa käytiin vuonna 1918. Tammikuun 1918 lopussa SDP ryhtyi vallankumouksellisen siipensä ja tukijoidensa avulla aseelliseen vallankumoukseen. Punakaarti otti niin Helsingin kuin suuren osan Etelä-Suomea haltuunsa. Osapuolina alkaneessa sisällissodassa olivat ns. punaiset ja hallituksen valkoisiksi kutsutut joukot. Pelkästään taisteluissa kuoli pitkälti yli 30.000 ihmistä. Rauhan palattua kuoli vankileireillä vielä tuhansia. Suomalaiseen historiaan on kuulunut kansalaisten kivulias toipuminen sisällissodasta. Kansakunnan palaaminen rauhanomaiseen yhteiskuntajärjestykseen ja kahtiajaon laimentuminen otti aikansa. Sisällissotaa ei onneksi ole nähty tuon ajan jälkeen.

Politiikkaan kuuluu aina jonkinlainen vastakkainasettelu. Joskus se jopa kasvaa vihaksi ja poliitikot joutuvat valitettavasti aika ajoin erilaisten uhkailujen kohteeksi. Näin on etenkin hallitusvastuussa olevien eturivin poliitikkojen kohdalla. YLE tutki kyselytutkimuksella asiaa vuonna 2024 kansanedustajien keskuudessa. Vastanneista 43% kertoi kokeneensa uhkailua tai fyysistä väkivaltaa kansanedustajana. Moni kertoi saaneensa tappouhkauksia sosiaalisessa mediassa ja jopa suoraan sähköpostitse. Onneksi suoranaiset ja uskottavat tappouhkaukset ovat kuitenkin harvinaisia verrattuna muuhun uhkaavaan palautteeseen. Poliitikon työhön liittyy se, että hän ajaa asioita, joista jotkut eri lailla ajattelevat ja toisenlaisen ideologian omaavat ovat eri mieltä. Tunteet käyvät joskus kuumina. Se ei tietenkään saisi johtaa väkivallalla uhkailuun.

Jokin aika sitten uutisointiin, kuinka Vasemmistoliiton Pirkanmaan piirihallituksen jäsen ja entinen kuntavaaliehdokas kirjoitti mm. ministeri Rydmanin tappamisesta sekä eduskunnan ja poliisilaitoksen räjäyttämisestä. Retoriikka oli varsin voimakasta. Vasemmistoliiton johto ymmärsi puuttua tilanteeseen. Kyseisen vasemmistopuolueen aktiivin X-tili onneksi myös jäädytettiin. Huomiota kuitenkin herätti se, että mitään suurempaa painostusta puoluejohdolle ei suomalainen media kuitenkaan nyt tässä tapauksessa halunnut kohdistaa. Ilmeisesti on niin, että vaalit lähestyvät ja omia suojellaan. Toinen Vasemmistoliiton edustaja, eduskuntavaaliehdokas vasta pari vuotta sitten myös uhkaili tappamisella. Kyseessä taas sama puolue.

Demokratiaan kuulu aika ajoin kiivaskin väittely, jopa toisen osapuolen kovakin kritiikki. Sen sijaan
väkivallalla uhkaamisen ja siihen kehottamisen tulisi olla asia, jossa ei ole puoluerajoja. Se pitää aina tuomita ja siihen pitää aina reagoida. Puheet tappamisesta ja eduskuntatalon räjäyttämisestä menevät reippaasti yli sen rajan, mitä voidaan pitää poliittisessa puheessa kärjekkäänä arvosteluna.

Tässä yhteydessä median omaa johdonmukaisuutta on syytä tarkastella kriittisesti. Kun jonkin poliittisen toimijan uhkaukset ja väkivaltainen puhe sivuutetaan vähämerkityksisenä ja taas toisen vähemmän uhkaavat viestit nostetaan näyttävästi esille, syntyy varsin perusteltu epäily kaksoisstandardista. Suomalainen media näyttäisi olevan melko lailla puoluepoliittisesti sitoutunut. Sen pitäisi aina selvittää faktat ja raportoida neutraalisti, ei ottaa asemaa poliittisena toimijana. Näin ei näytä kuitenkaan tapahtuvan.

Europol julkaisi heinäkuussa 2026 TE-SAT raportin, jossa tarkastellaan Euroopassa tehtyjä poliittisia terrori-iskuja vuodelta 2025. Yksittäisiä iskuja on jatkuvasti. Mm. Saksassa veitsi-iskuja on miltei päivittäin. Vakaviksi luokiteltavia tapahtumia oli raportin mukaan 45kpl. Näistä 12 oli vasemmistoon luokiteltavien ryhmien tekemiä ja 5 äärioikeiston tekemiksi luokiteltuja. 24 liittyi jihadistiseen terrorismiin. Neljää ei pystytty luokittelemaan. Samana vuonna terrorismirikoksista pidätetyistä 486 henkilöstä 71% liittyi jihadismiin. Tulos on faktaa. Siitä tehtävät johtopäätökset tietenkin vaihtelevat sen mukaan, mihin poliittiseen ideologiaryhmään kukin kuuluu. Joillekin jihadismiset iskut liittyvät hallitsemattomaan tulijoiden virtaan, toisille syyt voivat olla mitä moninaisemmat.

Poliittisen väkivallan torjuminen vaatii myös johdonmukaisuutta. Väkivaltaa ei pidä tuomita vain silloin, kun sen tekijät edustavat vastakkaista poliittista suuntausta. Samat periaatteet on ulotettava kaikkiin ideologioihin ja liikkeisiin. Jos väkivalta hyväksytään tai sitä vähätellään oman ryhmän tavoitteiden vuoksi mutta tuomitaan vastustajan tekemänä, demokratian puolustamisesta tulee tekopyhää.