Viime kesänä Kultarantakeskusteluissa kuultiin, kuinka Beninin ulkoministeri Olushegun Adjadi Bakari sanoi, ettei hänen maansa usko avustuksiin. 

Myös ugandalainen aktivisti ja toimittaja Andrew Mwendan mukaan avustukset vain haittaavat Afrikan kehittymistä ja talouskasvua. Mwenda sanoo toivovansa, että länsimaat yrittäisivät rohkaista yrityksiään investoimaan Afrikkaan. Siltikin, Suomi lähettää kehitysapua Afrikkaan, velkarahalla.

Vuoden 1990 jälkeen Afrikkaan on lähetetty yhteensä 1,2 biljoonan dollarin eli 1200 miljardin euron edestä kehitysapua. Tästä huolimatta tulokset ovat olleet vähäisiä ja köyhyys on yhä iso ongelma Afrikassa. Osa avustuksista on mennyt joko paikallisten hallitusten ja eliittien tai järjestöjen itsensä taskuun. Näin kirjoittaa eteläafrikkalaisen ajatushautomo Brenthurst Foundationin johtaja Greg Mills vuonna 2021.

Myös suomalaisten veronmaksajien rahoja on vuosien ajan ohjattu kehitysapuun eri puolille Afrikkaa. Tarkoitus on ollut vähentää köyhyyttä, tukea vakautta ja luoda parempia tulevaisuudennäkymiä.

Silti monessa maassa ongelmat jatkuvat vuodesta toiseen. Korruptio, heikko hallinto, konfliktit ja väestönkasvu syövät usein kehitysyhteistyön tuloksia. Samaan aikaan suomalaiset kamppailevat kasvavien elinkustannusten, velkaantumisen ja julkisten palveluiden haasteiden kanssa.

Mielestäni Suomen täytyy ensisijaisesti huolehtia omista kansalaisistaan.

Jokainen euro, jonka valtio käyttää, on veronmaksajien ansaitsemaa rahaa. Siksi rahankäytön on oltava avointa, vaikuttavaa ja tarkkaan perusteltua. Kehitysyhteistyötä ei pidä jatkaa vain siksi, että niin on tehty aiemminkin.

Suomen tulee arvioida kriittisesti kehitysyhteistyön tuloksia ja kohdentaa varat ensisijaisesti kotimaan tärkeimpiin tarpeisiin, kuten terveydenhuoltoon, vanhuspalveluihin, turvallisuuteen, koulutukseen ja suomalaisen työn tukemiseen.

Perussuomalaiset hallituksessa ovat ajaneet ansiokkaasti kehitysavun leikkaamista, ja nyt loputkin Afrikkaan suuntaavat veroeurot on mielestäni lakkautettava.

Auttaminen on arvokasta silloin, kun sillä saavutetaan todellisia tuloksia. Mutta avun ei pitäisi olla automaatio, eikä sen pidä tapahtua suomalaisten hyvinvoinnin kustannuksella.

Suomen on aika asettaa suomalaiset etusijalle.