Eilinen päivä jää historiaan suomalaisessa parlamentarismissa. Liisa Jaakonsaari sanoi sen osuvimmi. Meillä on ylähuoneita, alahuoneita ja nyt Suomessa myös hullujenhuoneita. Silloin hallitus ei tarvitse enää oppositiota. Se kauhistuu itsekin eduskuntaan tuomia lakitekeleitään ja vastustaa niiden hyväksymistä pähkähulluina. Näin on jatkunut jo vuosikaudet, vuosikymmenen. Sitä ei Forssan torilla tarvinnut SAK:n tilaisuudessa erikseen kertoa. Väki oli viimeisen päälle kauhuissaan tästä menosta.

Kun kiertää eduskunatehdokkaana Hämettä, turuilla ja toreilla, kuuntelee ihmisiä ja käy välillä kertomassa perussuomalaista sanomaa paneeleissa, törmää kaikkialla samaan ilmiöön. Ihmiset ovat järkyttyneitä ja hämmentyneitä. Oman hallituksemme  meno on ollut jo vuosikymmenet heille täysin vierasta ja puheet puppusanoja. Ei näin ollut ennen, vakuutetaan. Kun ikää on vähäkin yli 50 vuoden.

Näin se ikävä kyllä näyttää olevan. Poliitikot osasivat asiansa ja kertoivat ne ymmärrettävästi kansalle, kerrotaan. Se on helppoa, jos asia on hallinnassa ja puhuja tietää mistä puhuu. Sekavasti ajateltu kun on myös sekavasti sanottua, eikä se siitä puppusanoilla parane tai mielikuvia maalailemalla. Viihteellisen politiikan ja median viesti kun ei muutu paremmaksi kuin millaiseksi ihminen kokee arkielämänsä ankeuden.

Gallupit sojottavat nyt Perussuomalaisille jyrkää nousua ja matka maan kakkospuolueeksi on käytännössä jo hoidettu. Keskusta tullee selkä edellä vastaan ja aikaa on vielä viisi viikkoa saada myös pääministerin salkku Timo Soinille. Ihmiset kokevat sen nyt ainoaksi mahdollisuudeksi ja niin se sitä onkin. Vaalit on voitettava jytkyn jälkeen tavalla, jossa osoitamme olevamme pysyvä ilmiö, ei protestiliike, kuten kuuden puolueen hallitus aikanaan oletti ja päämediamme laskelmoi.

Kansa on nyt liikeellä ja perussuomalaiset tunnetaan toripuolueena. Sitä kuunnellaan ja se puhuu omaa kieltä, puolueen ohjelma ja strategia on paperilla ja sen ymmärtää. Sen takana ovat myös kansanedustajaehdokkaamme. Ei se sen ihmeellisempää ole. Nyt vaalityötä on vain lisättävä ja täysi höyry päälle vaalipäivään saakka. Juhlimaan ei jäädä senkään jälkeen. Se joka voittoaan alkaa juhlia, on jo hävinnyt.