Mikko Polvisen siirtyminen Keskustan riveihin oli henkilökohtainen yllätys ja tyrmistys.

Heikentyikö Kainuun edunajaminen ja hukkuuko ääni maakunnasta juuri muutosten edessä?

Perussuomalaiset ovat ajaneet hallituksessa hyvin voimakasta Suomi ensin politiikkaa ja haitallisten rakenteiden purkamista tehty päättäväisesti.

Tämän seurauksena Suomen menoista on leikattu haitallisen maahanmuuton kustannuksia, kehitysapurahojen valuminen ulkomaille estetty, liian kireitä ilmastotoimia ei toteutettu ja massiivisen järjestökentän kampaaminen on käynnissä.

Perussuomalaiset ovat toteuttaneet hallituksessa tiestön korjausvelan lyhentämisen, salvanneet itärajan vihamieliseltä vaikuttamiselta, vähentäneet autoilun kustannuksia, varmistaneet metsästyskulttuurin säilymisen ja ampumaurheilun mahdollisuuksia lisätty merkittävästi. Rikostuomiot koventuneet ja rikoksesta tuomitut ulkomaalaiset poistettu.

Kokonaisuudessaan Suomessa on tehty historiallisia muutoksia ja mukaviakin rakenteita ravisteltu. Tämä näkyy Perussuomalaisten kannatuksessa, mikä on ymmärrettävää mutta välttämätömiä toimia on tehtävä, jotta vältymme suuremmalta katastrofilta tulevaisuudessa.

Tätä muutosta vasten on hämmennettävää, että maakunnan aktiivisin edunajaja siirtyy oppositioon ja ei halua olla mukana historiallisessa siirtymässä, joka koskettaa myös Kainuuta.

Keskusta ei olisi pystynyt toteuttamaan näitä muutoksia suomalaisten hyväksi.

Vähentyvätkö lisäksi ministerien vierailut ja kulkeeko tieto maakunnan tilasta enää suorasanaisesti kasvotusten perille isoissa pöydissä?

Mikäli edustaja Polvinen sitoutuu Keskustan arvoihin täysin, niin se sitoo käsiä enemmän, kuin vapauttaa. Näin uskallan väittää.

Tällä hetkellä Kainuun edunajajista Tuomas Kettusen ja Merja Kyllösen toiminta on heikkoa ja jopa kyseenalaista maakunnan hyväksi.

Kettunen on tyytynyt trumpetin ohella soittamaan suutaan ja Kainuun edunajamista heikennetty koko rintamalla, vaikka juuri sen olisi pitänyt olla hänen tehtävä kainuulaisia ajatellen. Toiminta ei ole vakuuttanut ainakaan minua.

Kyllönen on taas esittänyt mitä eriskummallisimpia ulostuloja yhdessä muiden vasemmistomeppien kanssa ja Kainuu jäänyt unholaan. Lähinnä on vastustettu Israelin kanssa tehtyjä asekauppoja, suden metsästystä ja kannatettu palestiinaa.

Perussuomalaiset ovat mahdollistaneet, että Suomi siirtyy polulle, mikä vahvistaa kulttuurimme, arvomme ja kansallisen identiteettimme säilymisen. En ymmärrä miksi edustaja Polvinen ei halua olla mukana tässä laivassa, jota oli itse kääntämässä.

Kainuun edunajaminen jatkuu varmasti hänen osaltaa yhtä intohimoisesti mutta työkalut käyvät vähiin ja ääni voi heikentyä kuiskauksiksi graniittikäytävillä juuri nyt, kun Itä- ja Pohjois-Suomi tarvitsevat kaiken voiman taakseen ja Kainuulla on siinä keskeinen roolinsa.

Minulle Mikon äänestäminen aikoinaan tarkoitti yhteiskunnallista muutosta ja uuden ja paremman alkua. Toiveena oli järkevämpi ja vahvempi Suomi, jossa Kainuulaiset arvot näkyvät.

Olemmeko hukanneet nyt kainuulaisen äänen hetkellä, kun sitä eniten tarvitsemme?