Kenellekään ei pitäisi olla yllätys, että Suomi on joutumassa alijäämämenettelyyn. Valtiovarainministeriöllä on ollut tiedossaan jo pitkään, missä kunnossa Suomen talous on. Valtiokonttori on vuosia siirtänyt vastuita valtion taseen ulkopuolelle.

Kaikki on tehty lain kirjainta noudattaen, mutta tarkoitus on ollut sama eli siivota pöytää niin, ettei veronmaksaja tai luottoluokittaja näe kokonaiskuvaa.

Kirjoitin tästä aiemmin ja analyysi löytyy täältä:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuukka-saimen/valtiokonttori-kaunistelee-totuutta-kirjanpitotilien-takana-odottaa-velkapommi/

Tulee mieleen 90-luku, jolloin poliitikot vakuuttivat pokkana, ettei markkaa päästetä kellumaan eikä devalvoida. Kaikki tiesivät totuuden, mutta vale syljettiin päin kasvoja silmiä räpäyttämättä.

Sama jatkuu nyt. Koko hallituspuolueiden kaarti on vuoden päivät puhunut verotulojen kasvusta ja työllisyysasteen noususta. Yhtäläisyys 90-lukuun on ilmeinen. Vale on edelleen poliittisen puheen kivijalka.

Todellisuudessa valtaosa “uusista työpaikoista” on osa-aikaisia ja tukipalkattuja. Yritysten maksuvalmius heikkenee ja yksityinen sektori supistuu. YEL-uudistus oli piste i:n päälle ja se iski pienyrittäjään kuin lekalla.

Björn Wahlroos totesikin juuri. Tätä maata johtavat idiootit. Hän on oikeassa. Tosin Wahlroos ei kehdannut sanoa sitä, että idioottien lisäksi mukana ovat korruptoituneet ja omia etujaan ajavat poliitikot ja heidän virkamieseliitit, niin kunnissa kuin valtiolla.

Korot nousee ja kansaa huutaa Hoosiannaa.

Suomen velkapapereille ei ole enää todellista markkinakysyntää. Valtiokonttori voi kyllä järjestää huutokaupan, mutta ainoa keino saada ostajia on tarjota parempaa korkoa. Velkaa saadaan edelleen, koska Suomella on historiallinen maine, “maa joka maksoi sotavelkansa”. Se oli aikanaan mahdollista, koska ihmiset voitiin pitää hiljaa ja työvoimaa riistää ilman työsuojalakeja ja ammattiliittoja.

Nyt korkojen nousu on pysyvää. Sitä todellisuutta ei enää pusketa piiloon puheilla “korkohuippu on taittunut”.

Kuntataloudet romahtaa

Eilen kotikunnassani Vantaalla tehtiin taloushistoriaa. Vantaan ratikka päätettiin rakentaa, ”hinnalla millä hyvänsä” , vaikka kaupunki ei kestä edes kahden prosentin korkopiikkiä. Lainanhoitokykyä ei oikeasti ole. Kun korot kuntien velkapapereissa nousee yli 5 %, niin lähes kaikki kunnat ovat kanttu vei.

Taustalla on Kuntarahoituksen pyrämidihuijaus rahoitusmarkkinoilla. Kuntarahoituksen ihmeellisyys perustuu siihen, että Suomen kunnat takaavat toistensa lainat ilman reaalivakuuksia. Kun yksi keskeinen kunta kaatuu, kuten Vantaa, näin kaikki kunnat kaatuvat.

Suomen portaat kohti tuonelaa

Siksi nyt on syytä puhua alijäämämenettelystä, ei juhlapuheilla, vaan totuuden tasolla. Jokaisen suomalaisen on syytä ymmärtää, mitä tapahtuu, kun Troikan ovi avataan.

Tässä ovat ne portaat, eikä mikään näistä ole spekulaatiota. Jokainen askel toteutuu, jos kurssi ei muutu radikaalisti.

1. Liiallinen alijäämä

Budjettivaje yli 3 prosenttia ja velkasuhde yli 60 prosenttia. Suomessa molemmat toteutuvat.

2. Alijäämämenettely

Komissio vaatii korjausohjelman, jota seurataan puolivuosittain. Suositukset muuttuvat määräyksiksi, jos niitä ei noudateta.

3.Rahoitusmarkkinoiden reaktio

Valtionlainojen korko nousee. Luottoluokitus laskee. Velanhoitokulut kasvavat miljardeilla.

4. Seuraamusvaihe

EU voi määrätä talletusvaatimuksen tai sakon. Budjettivalta siirtyy asteittain komissiolle.

5. IMF ja komission arviointivierailut

Väliaikainen “analyysi” siitä, mitä voidaan myydä, leikata tai yksityistää. Suomessa tämä vaihe on jo käytännössä käynnissä.

6. Markkinoiden sulkeutuminen

Jossain vaiheessa lainaa ei enää saa ilman ulkoista takausta. Edessä on kriisijärjestely.

7. Troikka

EU-komissio, EKP ja IMF ottavat talouspolitiikan haltuun. Eduskunta voi äänestää, mutta ei enää päättää.

8. Ehdollinen pelastuspaketti

Ehtona valtionomaisuuden myynti, menoleikkaukset ja pysyvät rakenteelliset muutokset.

9. Tekninen maksukyvyttömyys

Kun velkaa ei voida maksaa sovitusti, omaisuutta jaetuilla ehdoilla realisoidaan. Valtio menettää taloudellisen suvereniteettinsa.

10 Jälkivalvonta

Vaikka kriisi “päättyy”, valvonta jatkuu 10–30 vuotta.