Suojelupoliisi muutti syyskuun alussa verkkosivuillaan olevaa tekstiä liittyen väestönvaihtoteoriaan. Muutos ei ollut mielestäni kovin suuri, mutta se tietenkin aiheutti suuntaan, jos toiseenkin poliittista kädenvääntöä. Ajallisesti muutos osui samoihin aikoihin, kun Teemu Keskisarjan puheet a-studiossa aiheuttivat vielä kipuilua isossa osaa poliitikkoja. Poliittiseen toimintaan liittyy aina paljon dramatiikan hakua ja pöyristelyä, milloin mistäkin. Tätä saatiinkin budjettineuvotteluihin lisätyn näytelmän myötä. Kansalle pitää tarjota draamaa ja sirkushuveja, vaikka se uskottavuutta viekin.

Suojelupoliisi toteaa, että ”osa maailmalla tapahtuneiden terrori-iskujen tekijöistä on perustellut toimintaansa väestönvaihtoteorialla”. En itse näe tässä lausunnossa mitään ihmeellistä. Terrori-iskuja on tehty ja yritetty tehdä EU maissa vuonna 2024 yhteensä 58 eri kertaa ja varmaankin jotkin niistä ovat voineet sisältää motiivin väestön vaihtumisella. Tosin, kyllä jokainen asioita tarkemmin seuraava tietää, mikä kaikkein yleisin syy terroriteon taustalla on.

Väestönvaihto on termi, joka laukaisee jonkinlaisen primitiivireaktion poliittisen kartan punavihreässä siivessä. Poliittisessa keskustelussa ja näytelmässä on valitettavan tavallista se, että sinänsä neutraaleihin sanoihin reagoidaan usein voimakkaammin kuin vaikkapa pahoihin tekoihin. On merkille pantavaa, että väkivallanteot ja jopa väkivaltakuolemat eivät saa väestönvaihtotermistä kiljuneiden poliitikkojen keskuudessa juurikaan mitään kommentointia, saati pöyristymispuheenvuoroja.

Terminä väestönvaihto ei ole suomalainen keksintö eikä edes kovin uusi huolen aihe.
Vuonna 2010 Ranskassa julkaistussa kirjassa ”Le grand remplacement” esitettiin teoria väestön vaihtumisesta. Kirjailija oli Renaud Camus. Hänen väitteensä tiivistetysti oli, että muslimit ovat jo 1970-luvulta lähtien syrjäyttäneet Ranskassa kristittyjä. Tästä on kansan etnisen ja aatteellisen yhtenäisyyden rikkoutuessa seurauksena väistämättä yhteenottoja yhteiskuntaan sopeutumattomien kanssa. Kun on seurannut tilaa, johon Ranska on vuosien mittaan luisunut jatkuvine mellakoineen, voi tietenkin syistä ja seurauksista kiistellä, mutta lopputulos on melko lailla ennustuksen mukainen. Vielä aikaisemmin on väestön vaihtumisesta kirjoitettu jo vuonna 1973 romaanissa ”Pyhien leiri” (Jean Raspail). Siinä länsimaat romahtavat kolmansista maista tulevan maahanmuuton seurauksena. Jokainen voi itse miettiä, onko tästä merkkejä olemassa nyt yli puolen vuosisadan jälkeen.

Myös USA:ssa alkoivat puheet väestönvaihdosta voimistumaan Barack Obaman kaudella. Liittovaltion maahanmuuttopolitiikka onkin ollut melkoista heiluriliikettä. Obaman jälkeen Trumpin kautena tulijoiden määrä romahti. Joe Biden avasi taas käytännössä liittovaltion etelärajan kokonaan ja maahan tuli joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 11 miljoonaa laitonta rajanylittäjää. Nyt jälleen Trumpin aloitettua uudelleen presidenttinä, on tulijamäärä minimissään.

Oli väestönvaihto terminä hyvä tai huono, on kuitenkin ns. kolmansista maista tulevien virta Eurooppaan, Britteihin ja Suomeen ollut voimakasta jo pitkään. Kun tähän yhdistetään aleneva suomalaisten syntyvyys, on väestön vaihtuminen vähitellen tosiasia. Sitä voi tietenkin kutsua väestön muuttumiseksi, jos sanoilla on merkitystä.

Mitä merkitystä tällä muuttumisella sitten on? Voidaan palata siihen, mitä Renaud Camus muinoin ennusti. Kun aatteellisesti, uskonnollisesti, etnisesti ja tavoiltaan erilaisia ihmisiä sekoitetaan, on seurauksena rauhattomuutta ja yhteenottoja. Tästä on esimerkkejä joka puolella Eurooppaa. Mitään salaliittoa ei tähän kuitenkaan Suomessakaan liity. Syyt kehitykseen ovat antelias ja lepsu maahanmuuttopolitiikka yhdistettynä suomalaisen sosiaaliturvan houkuttelevuuteen. Suomessa myös edelleen on joillakin poliittisilla päättäjillä virheellinen käsitys siitä, että kun osa tulijoista työllistyy suomalaisen, itse itsensä elättävän duunarin palkkatason huomattavasti alittavalla palkalla, olisi siitä hyötyä suomalaiselle kansantaloudelle.