En ihmettele, että Suomessa suhtaudutaan negatiivisesti Donald Trumpin pyrkimykseen iskeä takaisin häntä halveeraaviin narreihin ja heidän taustavoimiinsa eli valtakunnallisiin mediayhtiöihin. Suomi kun on sosialistinen ihanne valtio, jossa media on ollut koko valtakunnan olemassaolon ajan vanhojen valtapuolueiden talutusnuorassa.

Yhdysvalloissa demokraattisen valtion päämiehellä on laajat valtaoikeudet. Onko ABC-kanavan sanansäilän mestarin Jimmy Kimmelin lähtö Trumpin voitto, omistajayhtiön pelkokerroin vai jotain muuta? Se jää nähtäväksi.

Hovinarreista nykypäivään

On hyvä muistaa, että niin Kimmel, Stephen Colbert, Jimmy Fallon, Jon Stewart kuin Seth Meyers jatkavat satojen vuosien perinnettä eli hovinarrien roolia. Hovinarrien tehtävänä oli pilkata valtaa pitäviä kansan edessä yksinkertaisella kielellä ja rahvaan naurua herättämällä. Narrien elämä ei kuitenkaan ollut turvattua. Liiallinen huulenheitto kuninkaasta tai hänen lähipiiristään saattoi johtaa vankeuteen tai jopa teloitukseen. Historia tuntee useita tapauksia, joissa narrin sanat koituivat hänen kohtalokseen.

Sama ilmiö näkyy tänään, joskin muuttunein standardein. Suomessa parhaat vitsit löytyivät aikoinaan Ylen ja MTV3:n viihdeohjelmista, joissa naurun alaisina olivat erityisesti vähemmistöt ja joiden ohjelmille tuntuivat nauravan enemmän juuri nämä pilkan kohteet, kuin itse ohjelmien kohde yleisö.

Tämä on sittemmin siivottu maton alle, mutta nykyaikana ja yhdenvertaisuuden edun nimissä vanhojen valtapuolueiden pilkkaaminen on tietoisesti ohjattu taka-alalle ja tilalle on noussut heidän poliittisten vastustajiensa ja heitä äänestävien solvaaminen sananvapauteen nojaten. Tämä varsin yksinkertainen huumori tuntuu olevan median uutisoinnin sekä viihteen osalta tänä päivänä kaikkein parasta huumoria.

Parhaiten tätä edustaa Ylen Noin viikon uutiset ja mainosrahoitteiset viihdeohjelmat besserwissereineen, jotka alistuvat palkanmaksajan ja valtamedioiden alle ja laittavat viihteen tekijöinä aivonsa narikkaan. Köyhille ja kielitaidottomille suomalaisille huumorin jatkumo näyttäytyy sananvapautena ja jatkaa narrien karua kulkua maallisessa elämässä. Naurun kohteeksi joutuminen ei olekaan enää arpapeliä, siihen riittää vain väärän puolueen äänestäminen.

Irvailun rajoittaminen on demokratiaa

Trumpin pyrkimys lyödä takaisin ei ole sananvapauden rajoittamista, vaan poliittisen pelin vastaisku. Jos Yhdysvaltain hallitus todellakin haluaisi rajoittaa mediaa, se tekisi sen. Satiiristen viihdeohjelmien rajoittaminen on loppujen lopuksi mediatalojen oma ongelma. Sosiaalinen media ja lukemattomat muut väylät mahdollistavat poliittisten vastustajien lyömisen vuorokauden ympäri.

Jos lainsäädäntö mahdollistaa kilpailevaa puoluetta tukevien medioiden rajoittamisen valtakunnallisessa lähetysverkossa, ongelma on lainsäädännössä ei suoranaisesti sananvapaudessa. Näinhän on tehty Suomessakin jo pitkään vanhojen valtapuolueiden toimesta.

Oikeistolaisiksi luokiteltujen medioiden toimintaa on pyritty Suomessa vaikeuttamaan lainsäädännöllä ja toimialan standardien rajoittamisella. Hyvänä esimerkkinä käy Alfa TV, jonka taloudellinen tuki tulee Yhdysvaltain republikaanipuolueelta ja sen lähipiiristä. En ihmettelisi, jos Suomessakin ruvettaisiin jatkossa toimilupia rajoittamaan, jos mediatalon juuret tulevat valtamedian poliittisten vastustajien alueelta.

Onneksi internet ja sosiaalinen media vielä mahdollistavat avoimen arvostelun. Tosin Suomessa poliitikkoja on jo tuomittu sananvastuuseen vedoten sosiaalisen median viestinnän takia eli käytännössä sananvapauden rajoittamisen perustein.

Suomi – sananvapauden rajoittamisen mallimaa

Suomen media on sosialistimediaa siinä missä vanhat valtapuolueetkin. Kaikki hengittävät samaa ilmaa ja uskovat samoihin asioihin. Koulutusjärjestelmän ja median sisällötkin ovat tiukassa poliittisessa ohjauksessa. Sanoma Oy on perinteinen sosialistinen media, Yle vielä pahempi, ja Alma Media tukee pohjoismaista hyvinvointimallia eli kevyttä sosialismia.

On hyvä ymmärtää, ettei Suomi ole todellinen länsimaa eikä demokratia kuin nimen tasolla. Tätä kuvasi osuvasti brasilialainen ystäväni, joka totesi vierailullaan: ”Kommunismi on tuhoon tuomittu, mutta maailmassa on sentään yksi valtio, jossa se näyttää toimivan ja se on Suomi.”