Edellisestä lamasta lähtien Suomessa harjoitettu työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa yhdistävä nykypolitiikka on lisännyt asteittain sosiaaliturvan tarveharkintaa, sanktioita ja vastikkeellisuutta. Linjan takaa löytyvät oletukset, että vastikkeeton sosiaaliturva houkuttelee työttömät vapaamatkustajiksi, yhteiskunnan loisiksi. Toiseksi taas oletetaan työpaikkoja syntyvän lisäämällä työvoiman tarjontaa. Näin työttömyys on siis muutettu rakenteellisesta ongelmasta yksilön henkilökohtaisiin valintoihin liittyväksi ilmiöksi. Ja siksi työtön voidaan syyllistää ja tarvitaan lisää työperäistä maahanmuuttoa.

Tätä mieltä on esimerkiksi kokoomuksen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori : ”Entisaikaan oli kunnia-asia, että sosiaaliturvaan turvauduttiin vasta jos oli ihan pakko. Nyt on tullut sosiaalisesti hyväksyttäväksi tehdä niin.Tämä johtaa pahimmillaan siihen, että sukupolvelta toiselle periytyy se ongelma, että opetellaan se, ettei tarvitsekaan tehdä töitä. Jos heitä olisi muutama, niin mitäs siitä, mutta tästä on tullut liian yleistä.”

Suomen suunnasta tässäkin asiassa saamme kiittää etenkin OECD:n ja EU:n merkittävää roolia sen muotoilijoina. Suomessa on usein viitattu Saksan malliin, jossa on vain kasvatettu työssäkäyvien köyhien määrää, kun työttömät ns. ”pelko perseessä” työllistetään euron tuntipalkalla kuntien pikkuhommiin. Työvelvoitetta korostavalla linjalla ollaan jatkamassa valmisteilla olevan osallistavan sosiaaliturvan mallin kautta. Sen sijaan, että keskityttäisiin palkkatyön puutteeseen, ongelmaksi on jälleen määritelty syrjäytyminen. Ei olla huolissaan siis kansalaisen toimeentulon turvaamisesta vaan työttömän passiivisuudesta. Lisää vain kansainvälisyyttä politiikkaan niin voidaan koko Suomen tuhosta syyttää kansalaisia valtiojohdon sijaan.

Entinen demari Juhana Vartiainen julisti, että sosiaaliturvan ehtojen kiristäminen ja tason heikentäminen on vastaus sekä työttömien moraalikatoon että työllisyyden parantamiseen. Hänen mukaansa työttömät pitää pelotella työllistämään itsensä.  Vain aktivointitoimenpiteiden pelotevaikutus lisäisi työttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille (Vartiainen: ”tärkein työllistäjä on pelko”).

Kuitenkaan käyttöönotetut henkilökohtaiset sanktiot eivät ole lisänneet avoimille työmarkkinoille työllistymistä tai vähentäneet passiivisen työttömyysturvan käyttöä. Myöskään mahdollisuudella leikata koulutuksesta kieltäytyvien nuorten toimeentulotukea (ns. Lex Soininvaaralla), ei ole havaittu olevan vaikutusta etuuden saajien käyttäytymiseen. Minusta ei ole mielekästä puhua työstä kieltäytymisen yhteydessä työttömän laiskuudesta, jos työn vastaanottaminen tarkoittaa kohtuuttomia työehtoja.

Kansalaiset sinnittelevät arjessa ja heikossa taloustilanteessa; tarvitaan syyllisiä tähän kurjuuteen. Joten poliitikot ja media ovat nostaneet syyllisiksi laiskottelevia työttömiä ja keskittyneet työvoiman tarjonnan lisäämiseen työttömien hyvinvoinnin kustannuksella. Vartiaisen mielestä työttömyysturvan kiristykset ja maahanmuuttajien tuoma kilpailu työmarkkinoilla ovat tässä teoriakehikossa kannatettavia, sillä ne pitävät työvoiman nöyränä.  Vaan mitä tapahtuu suomalaisen kansan hyvinvoinnille ?

Työttömyys on siis nykypolitiikan mukaan laiskottelevien vapaamatkustajien moraalikadosta johtuva ongelma, jonka ratkaisemiseksi suomalaisen työttömän sosiaaliturvaa on heikennettävä entisestään. Tällä moralisoinnilla ei kuitenkaan ole onnistuttu ratkaisemaan työttömyysongelmaa. Hulvattomalla maahanmuuttopolitiikalla on luotu vain lisää työttömyyttä.

Minusta on nyt poliitikot olleet laiskoja ja menneet EU:n mallien mukaan sieltä mistä aita on matalin ja unohtaneet kansalaistensa hyvinvoinnin. Nyt kaikki työttömät, osoittakaa seuraavissa vaaleissa, että ette ole laiskoja, passiivisia ettekä yhteiskunnasta piittaamattomia: ÄÄNESTÄKÄÄ niin saatte äänenne kuuluviin !