Trump näkyy napanneen Putinin syötin kohoa myöten. Hän ei ole ainoa. Yhdysvalloissa on laaja liittovaltiokriittinen korkeasti koulutettujen edistämä poliittinen näkökulma, jossa maailma nähdään pahan Amerikan ja muiden suurvaltojen temmellyskenttänä. Muut maat ovat heille tahdottomia sätkynukkeja. He ovat nyt niskan päällä ajamassa Ukrainan sotaa ratkaisuun. Se näyttäytyy tällä hetkellä varsin venäjämyönteiseltä. Kerron, mitä eurooppalaisten mielestäni pitäisi tehdä.

Kuten aiemmin toivoin, Euroopan pitäisi nyt esittää jotain hyvin vahvaa ja hyvin uskottavaa tukea Ukrainalle. Hengissä pito ei riitä. Sellaisen suuntainen esitys on tullut julki. Listaan sen ja muita askeleita tähän:

700 miljardin euron tukiohjelma Ukrainalle. Koska Länsi-Eurooppa puhuu paljon, mutta tekee vähän, paketti on vain tahroja paperilla ilman uskottavia takuita, että se toteutetaan ja vieläpä nopeasti. Paketin mittakaavasta kertoo vertailu apuun tähän saakka: noin 150 miljardia ja amerikkalaisilta saman verran. Ongelma on, ettei ole kapasiteettia. Ilman sitä kukaan ei usko pakettiin, eikä monien vuosikausien ohjelmaa halua edes Ukraina, koska tarve on nyt.

Lentokieltoalue Länsi- ja Keski-Ukrainaan sotatoimialueen ulkopuolelle. Lännen ilmavoimat ja ilmatorjunta valvoisivat kieltoa. Se painostaisia Venäjää rauhoittamaan kieltoalueen, jolloin etenkin siviilikohteet ja infra saisivat olla rauhassa.

Lännestä joukkoja vartioimaan Valko-Venäjän rajaa ja mahdollisesti aivan pohjoisinta Venäjän vastaista rajaosuutta. Edellinen ja tämä ratkaisu voisivat vapauttaa jopa 400.000 ukrainalaista sotilasta itse sotatoimialueelle. Se tuplaisi joukkojen määrän. Nyt taistelemassa on saman verran, kun Venäjällä joukkoja on 700.000. Muutos olisi siten suhteessa hyvin iso.

Lännestä massiivinen kouluttajien joukko Ukrainaan. Ukrainalaisia on koulutettu, mutta vaikutelma on, ettei mittakaava ole – sekään – ollut riittävä. Myös johtoa on koulutettava huomioiden toki se, että ukrainalaiset ovat oppineet paljon tasaisilla lakeuksilla sotimisesta lennokkisodasta puhumattakaan. Kaikki edellä mainittu motivoisivat lisää ukrainalaisia sotaväkeen.

Asevelvollisuusikäraja 18-vuoteen. Ukraina ihan syystä yrittää suojella pientä sukupolveaan, mutta nyt on niin paljon pelissä, että kaikki on pistettävä peliin. Jossain tulee lännenkin sitoutumisen raja olla, jos 18-24-vuotiaiden ukrainalaistenkaan ei pidä sitoutua kotimaansa puolustamiseen.

Nuo kaikki pitäisi toteuttaa niin kireässä mutta myös uskottavassa aikataulussa kuin mahdollista. Miten sitten organisoidaan läntisten joukkojen osallistuminen? Joko suoraan lännen sotavoimien alaisuuteen tai erillisellä vapaaehtoisten värväämisellä sotavoimien ulkopuolelle, joko Ukrainan alaisuuteen tai uuden erillisen armeijan palvelukseen. Kaksi viimeistä ratkaisua pitävät lännen erossa suorasta osallistumisesta sotaan Ukrainan puolella. Sotatoimialueen ulkopuolella toiminen toisaalta on välittömän sodan ulkopuolisen alueen turvaamista, eikä sekään sotke länttä suoraan. Tietenkin lännen joukkojen saapuminen Ukrainaan sitouttaa maat syvemmälle sotaan, mutta elämä on valintoja tavoitteiden välillä: rauha nyt ja toviksi vai rauha myöhemmin ja pitkäksi aikaa. Rauha tarkoittaa myös vapaan ja demokraattisen kulttuurin säilymistä laajemmalla alueella.

***

Mitä tulee jenkkien poliittisen tilanteeseen, Trumpin hallinnon linja lienee sisäisen väännön alla nyt. Vielä ei ole mitään konkreettista ollut esillä poislukien vaade vaaleista Ukrainaan, joka ajatus kuollee pian pois. Olennaista on myös tajuta, että suuri enemmistö kongressin republikaaneista on eurooppamyönteistä. Näin ollen hirveän rajuja käänteitä ei välttämättä kuitenkaan tule, kun kongressi osallistuu vääntöön. Ukrainan mineraalivarojen ryöstö, vaikkakin alun perin Ukrainan aloitteesta, ei tule kuulua asiaan. Yhdysvaltain ei pidä taannehtivasti alkaa vaatia vastiketta jo antamalleen avulle. Tulevalle avulle se toki voi sitä vaatia. Yleensä ottaen yhteistyö ja voittojen oikeudenmukainen jakaminen mineraaleista on molempien etu sodasta riippumatta. Ukrainalla näyttää olleen selviä ongelmia saada varantoja käyttöön myös ennen sotaa.

Tilanteen epävarmuus on saanut Euroopan löysiä lutkuja liikkeelle, puhumaan. Yhtään sanaahan tässä ei ole kukaan vielä sanonut. Liikehdintä on toisaalta hyvä, mutta toisaalta huono merkki. Huono sikäli, että edelleen tarvitaan puhetta. Motivaation puute lienee syy tarpeeseen ja se ratkaisee kaiken – ikävällä tavalla. Vaikka Ranska Macronin johdolla koettaa koota joukkoja, Ranska itse ei ole panostanut suhteessa häävistä, eikä tuoreen uutisen mukaan edes omaa kovin kilpailukykyisiä ilmavoimia ylipäätään.

Ei tämä siten ihan vahvalta näytä, mutta yksi on selvää. Nyt on viimeinen hetki siirtyä puheista tekoihin.