Melkein neljä vuotta olen seurannut tasavallan päätöksentekoa likietäisyydeltä. Kokemuksista kielteisin on heikko päätöksenteko.

Esimerkiksi tämän vaalikauden alussa neuvoteltiin hallituksen ohjelmasta. Muutamassa päivässä ”päätettiin” eli hallitusohjelmaan kirjattiin yli sadalle sivulle runsaasti erilaisia asioita. Hyvin tärkeitä, vähemmän tärkeitä ja kaikkea siltä väliltä.

Hallitusohjelmassa on kaksi poikkeuksellisen suurta asiaa: kuntauudistus ja soteuudistus. Esimerkiksi kuntauudistuksen tavoitteeksi asetettiin tietty ratkaisumalli, vaikka käytännön tosiasiat eivät sitä tue millään tavalla. Mututuntumalta päätettiin tavoite, joka ei sitten onneksi käytännössä toteutunut. Terve järjenkäyttö kuntatasolla oli lopulta hallituksen tahtoa voimakkaampi.

Toisena esimerkkinä suorastaan edesvastuuttomasta päätöksenteosta on Pisara-rata, joka toteutuessaan kiertäisi Helsingin niemellä maan alla. Kustannukset ovat miljardiluokkaa. Hanketta ajetaan jääräpäisesti eteenpäin, vaikka sen kustannukset ovat noin kaksinkertaiset hyötyihin nähden. Hallituksen sisällä asiasta käydään juuri nyt ankaraa kädenvääntöä. Valtiovarainministeri Rinne on kovasti hankkeen kannalla, mutta liikenneministeri Risikko on yhtä tiukasti vastaan.

Tällä viikolla putkahti esille jopa Pisara-rataa mittavampi huuhaa-hanke: Helsingin ja Tallinnan välinen tunneli. Monet olivat heti valmiit hyväksymään hankkeen, vaikka siitä on tässä vaiheessa vain alustavia laskelmia. Nekin jo osoittavat, että hanke on jopa Pisara-rataa järjettömämpi.