Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä – onko meillä oikeus pyrkiä päästöttömään aikakauteen muiden kustannuksella?

Parisiin ilmastosopimus astui voimaan vuonna 2016. Ilmastosopimuksessa osallistuvat maat sitoutuivat siihen, että keskilämpötilan nousu pysyisi alle 2 asteessa esiteolliseen aikaan verrattuna. Käytännössä tämä tarkoittaa päästöjen vähentämistä ja näistä toimenpiteistä maat saavat itse päättää. Suomen ilmastopaneelin mukaan suomen tulisi olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä pysyäkseen tavoitteessa.

Eniten energiaa Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen käyttää EU. Yli puolet EU:n tarvitsemasta energiasta tuodaan ulkomailta (pääosin esimerkiksi Venäjältä). Mikäli EU tuottaisi energiaa itse, se lisäisi kilpailukykyä merkittävästi maailmanlaajuisesti. Ilmastosopimuksen vuoksi tarkoitus on tuottaa kuitenkin lähinnä uusiutuvaa energiaa, joka ei tuotantovaiheessa juurikaan tuota hiilidioksidipäästöjä. Päästötöntä ja ongelmatonta energiantuotantoa ei kuitenkaan ole olemassakaan, joten pureudutaanpa tästä aiheutuvaan ongelmaan hieman tarkemmin.

Suuri osa maista on asettanut tavoitteeksi vähentää polttomoottoriautojen käyttöä. Edelläkävijämaa tässä on Norja, jossa jo joka toinen uutena ostettu auto on sähköauto. Sähköautoilu luonnollisesti vähentää Norjan autoilun päästöjä huomattavasti, sillä siellä ei ole merkittävää tuotantoprosessia tähän liittyen.

Sähköautoiluun liittyvä ongelma on globaali, sillä autovalmistajien toimintaa säätelevät Pariisin ilmastosopimuksen mukanaan tuomat uudet säädökset. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoteen 2030 mennessä hiilidioksidipäästöjen tulee laskea 40%. Päästörajat sitovat autonvalmistajia, muutoin heitä uhkaa sakko. Autovalmistajat taas ovat hyvin tietoisia siitä, mitä ongelmia sähköautojen valmistamiseen liittyy. Öljy on ongelmallinen raaka-aine ympäristön kannalta ja sähköautoilussa polttomoottorin vaatima öljy korvataan harvinaisilla alkuaineilla, eli käytännössä erilaisilla maametalleilla (Esimerkiksi neodyymi, litium, grafiitti, koboltti). Samoja raaka-aineita käytetään myös uusiutuvan energian tuotantoon. Maametalleja on toki käytetty jo bensa-autojen valmistuksessa, mutta niiden tarve sähköautoissa on aivan eri luokkaa. Toisin sanoen riippuvuus öljystä siirtyy riippuvuudeksi maametalleista.

Maametallien johtava tuottaja on Kiina, jopa 70% maametalleista tulee Kiinasta (etenkin grafiittia tuotetaan kiinassa runsaasti). Kiina on myös erittäin tietoinen siitä, ettei maametalleja voida tällä hetkellä korvata millään, joten se tavoittelee suurta asemaa maametallien tuottajana. Kiinan valtio peittelee maametallien louhintaan liittyviä ongelmia. Kaivosten tieltä paljastuu pohjavesialueet, työntekijöiden suojaus on olematonta ja grafiittijätettä kuormataan suuria määriä luontoon, jossa se aiheuttaa mittavia vahinkoja. Maametallit tuovat kuitenkin miljardituotot, jonka vuoksi ongelmia ei haluta tuoda julki. Kiina tulee siirtymään talouskasvussa Yhdysvaltojen ohi ja se on sille niin suuri tavoite, ettei ympäristöongelmat juuri rinnalla paina. Yhtiöt haluavat pienentää kustannuksia, jonka vuoksi jätettä ei puhdisteta ennen sen päätymistä luontoon. Esimerkiksi toriumpäästöt ilmassa ovat radioaktiivisia. Metallipäästöt päätyvät saastuttamaan ilmakehää. Käytännössä tämä tarkoittaa meillä Euroopassa seuraavaa: Tuotamme uusiutuvaa ja vähäpäästöistä energiaa ja lähestymme ilmastosopimuksen tavoitteita. Sähköautoilu ja uusiutuvan energian käyttö lisääntyy, jolloin meidän päästömme täällä vähenevät. Ongelma ei olekaan meidän päässämme tai edes välttämättä meidän luonnossamme: köyhät maat kantavat valtaosan seurauksista vihreän energian tuotannosta. Syy tähän on tietenkin taloudellinen, sillä maametallien louhinta tuo maille mahdollisuuden parantaa talouttaan.

Harvinaisten maametallien lisäksi sähköön siirtyminen vaatii huomattavan paljon kuparia. Kuparia tarvitaan esimerkiksi latausverkostojen tekemiseen, tuulivoimaloihin ja aurinkopaneeleihin. Kuparin kysynnän kasvu tulee siis kasvamaan räjähdysmäisesti. Maailman suurin kuparikaivos sijaitsee tällä hetkellä köyhässä Chilessä. Myös kuparikaivokset saastuttavat päästöillään ja sen lisäksi niihin liittyy toinenkin valtaisa ongelma: Kuparin tuotanto kuluttaa vettä. Chilen suurin kuparikaivos käyttää vettä 2000 litraa joka sekunti. Kaivos käyttää vettä enemmän kuin alueella on vesivaroja. Lisäksi kupari kuljetetaan noin 4 tunnin ajomatkan päähän Antofagastan kaupunkiin. Alueen asukkaat kärsivät raskasmetallipäästöjen aiheuttamista sairauksista ja niitä on mitattu korkeita lukemia mm. kouluista ja päiväkodeista. Alueen yleisin kuolinsyy on syöpä, ja etenkin keuhkosyöpä alkaa olemaan alueella jo genetiikassa. Muualla Chilessä yleisin kuolinsyy on sydän- ja verisuonisairaudet. Chile on kuitenkin köyhä maa ja tällä hetkellä sen talousmalli perustuu kaivostoimintaan ja sen myötä mahdollistuvaan vaurastumiseen. On siis sanomattakin selvää, ettei väestön terveys juuri nyt kiinnosta. Mutta me eurooppalaiset saadaan kuitenkin latausverkostot kuntoon. Meillä on varaa puhtaaseen energiaan, Chileläisillä sen sijaan ei ole ja ainoa keino on jatkaa kysynnän kasvaessa kuparin tuotantoa entistäkin kiivaammin.

Vihreän energian tuottamiseen vaadittavat raaka-aineet tuovat siis runsaasti ongelmia: ne sairastuttavat työntekijöitä lähtömaassaan, ne tuhoavat luontoa, järviä ja pohjavesialueita ja tuottavat runsaasti raskasmetallipäästöjä. Balkanin alueelle rakennetaan runsaasti vesivoimaloita, valitettavasti samalla valvonta on olematonta ja ympäristöä tuhoutuu laajalti. Myös jotkin eläinlajit (kuten Balkanin ilves ja Tonavan lohi) ovat vaarantuneet hankkeiden vuoksi.

Onko meillä siis oikeus voida hyvin ja vaatia uusiutuvan energian käyttöä ja sähköautojen käyttöönottoa, kun niiden aiheuttamat ongelmat ovat tuhansien kilometrien päässä? Pitäisikö meidän tehdä asialle jotain? Pariisin ilmastosopimus sitoo myös Suomea ja tarvetta vähentää päästöjä, mutta voiko sen tehdä hyvällä omalla tunnolla tietäen sen aiheuttavan päästöjen vähenemisen ohella kuitenkin mittavia ongelmia? Energiantuotanto on äärettömän hankala ala, sillä jokaisessa muodossaan se tuo tullessaan jonkinlaisia ongelmia. Me täällä ruohonjuuritasolla voimme tehdä yhden asian: vähentää kulutusta ja muuttaa elintapoja, sillä sekä energian ja materiaalin kulutusta on vähennettävä, jotta maapallon kestokyky säilyisi mahdollisimman pitkään. Tärkeää on olla myös tietoinen kaikkien energiamuotojen aiheuttamista ongelmista.

Lähteet

Yle Areena: Likaista vihreää energiaa, viitattu 21.3.2021

https://www.kansalainen.fi/vihrea-idealismi-likainen-energia-kuinka-eun-tukema-uudistuva-energia-tuhosi-balkanin-luonnonkauniin-ympariston/ viitattu 21.3.2021

https://www.talouselama.fi/uutiset/chile-on-kiinni-kuparissa/e0fb4153-4bf3-3ec2-88d9-ffd59e62bcfb viitattu 21.3.2021

https://wwf.fi/uhat/ilmastonmuutos/pariisin-ilmastosopimus/ viitattu 21.3.2021

https://ym.fi/pariisin-ilmastosopimus viitattu 21.3.2021