Liityin ensi kertaa elämässäni minkään puolueen jäseneksi 2011. Sen jälkeen ehdin olla useita kausia paikallisyhdistyksessä taloudenhoitajana, vielä useampia hallituksessa. Piirihallituksessa. Yhden vuoden puheenjohtajana. Kaksi kertaa ehdolla kuntavaaleissa, kerran eduskuntavaaleissa. Lukuisia kertoja toriteltalla. 2016 kuntavaaleissa tein vaalikadun kopilla ilmaistöitä peräkkäin 18 päivää, vähintään 8 tuntia päivässä. Tuossa vain poimintoja.
Saisin todella helposti kokoon ”mielenkiintoisen” kirjan. Varsinais-Suomessa kun on ollut riittävän eripuraista kaikki nuo vuodet kun olen ollut mukana.
En kuitenkaan aio kirjoittaa tämän bloggauksen rivejä enempää!

Muistelmissa on usein tapana itkeä kuinka on tullut väärinymmärretyksi ja väärinkohdelluksi. Minusta ei pidä lainkaan lähteä politiikkaan mukaan, jos ei kestä arvostelua ja erimielisyyksiä. Itse en siis aio valitella mistään.

Turun Perussuomaisten hallitus päätti 29.11 kokouksessaan, että minä en kelpaa heidän kuntavaalilistalleen.
Olen iloinen.
Minä kun en ole muuttanut näkemyksiäni 2011 jälkeen, mutta puolue on. Olen siis vapautettu, lähtemättä itse. Iso Kiitos siitä Turun PS hallitukselle.

En ole loikkari edelleenkään. Siis, jos olen jossain tulevaisuuden vaalissa ehdolla muulla listalla kuin Perussuomalaisten. Pakosti, kun PS:lle en kelpaa.

Minulla kun on voimakas vastenmielisyys loikkareihin. Loikanneista joku harva saattaa olla siirtynyt siksi kun aidosti huomasi olleensa väärässä porukassa. Pohdin, onko sitten useampi hyppy tuosta syystä uskottava?
Yleisesti, mielestäni, loikkarit ovat opportunisteja, oman edun tavoittelijoita, eikä kenenkään pidä luottaa väitteisiinsä. Eihän loikkari puhu sydämestään, vaan sanoja jotka auttavat häntä itseään kiipeämään.

Tämä oli tässä.
Toivotan onnea ja menestystä niin Turun, kuin koko maankin, Perussuomalaisille.

TÄYTYY mennä hyvin puolueella, kun on varaa jättää vanha osaaja pois listalta.