Maamme väestönkehitystä ja muuttoliikettä ovat viime vuosikymmeninä kuvanneet kaupungistuminen ja taajamoituminen, reuna-alueiden ja kehitysaluekuntien kuihtuminen sekä syntyvyyden erityminen. Kaikessa tässä on perustrendejä ja siihen liittyviä poikkeuksia. Aluekehityksessä ja paikallispäätöksenteossa on syytä tuntea suuret linjat, mutta erityisesti tulisi huomiota kiinnittää siihen, miksi valtavirtaan nähden toisenlaisiakin tapauksia on.

Asioiden perusteleminen sillä, että muuallakin menee huonosti tai suuntaus on sama, tarkoittaa vain kulkemista siitä, missä aita on matalin. Jos kaikki ajattelisivat ja kaikessa maailmaan suhtauduttaisiin tällä asenteella, pysäyttäisi se kaiken kehityksen ja edistyksen. Ei meillä olisi enää ainoatakaan alkutuotantotilaa näillä kairoilla, jos jokainen tuottaja olisi seurannut vain sitä, miten pääosa muista on omalla kohdallaan ratkaissut tulevaisuutensa.

Syntyvyys Kuusamossa vain kolmannes aikaisemmasta

Kuusamon – niin kuin monen muunkin kehitysaluekunnan – yhtenä perustavaa laatua olevana ongelmana on ollut syntyvyyden lasku ja se, että alhaiset syntyvyysmäärät ovat ilmeisen pysyvästi jämähtäneet ei-toivottavalle tasolle. Kuusamon syntyvyys on 1990-luvun alkuvuosien lähes 300 vauvasta romahtanut viime vuosien vain vajaaseen sataan – ollen ainoastaan kolmannes aikaisemmasta.

Tämä on siis lopputulema ja seurausta jostakin, minkä pitäisi herättää kysymyksen, miksi näin on tapahtunut? Jotta jokin ongelma voitaisiin poistaa tai sitä lieventää tai loiventaa, täytyy päästä pureutumaan juurisyihin kiinni. On selvitettävä se, miksi syntyvyytemme laskee ja ratkaistava myös se, että onko asialle tehtävissä jotakin?

Kuusamon kaltaisten reuna-aluekuntien perusvaivana on ollut jo pitkään erityisesti lukion käydeiden ikäluokkien valuminen jatko-opintoihinsa kotikuntiensa ulkopuolelle. Tällä on kahtalainen vaikutus, eli se supistaa suuresti nuorten ikäluokkien määrää lähtökunnissa ja myös ajanoloon muuttaa väestön huoltosuhdetta aikaisempaa epäedullisemmaksi. Monessa tapauksessa muutto opiskelun perässä pois synnyinseuduilta jää pysyväksi ensimmäisen työpaikan löytyessä opiskelupaikkakunnalta.

Sukupuolittunut eriytyminen edessä

Aluekehitysselvityksissä on havaittu aivan uusi ilmiö eli muuttoliikkeen aikaansaama väestörakenteen sukupuolittuminen. Sen lopputuloksena on tilanne, missä miehet ja naiset jäävät ja pakkaantuvat toisiinsa nähden aivan eri kuntiin. Esimerkiksi Kuusamossa nuoria 20-29 -vuotiaita naisia on vain 70-80 % miesten määrästä. Tässäkin tarkastelunäkökohdassa synkkyyden syöveri, Itä-Lappi, Koillismaa ja Kainuu, muodostavat laajan yhtenäisen nuorten naisten sukupuolisen aliedustusalueen.

Muuttoliiketilastot osoittavat, että valtaosa muuttopäätöksistä tehdään alle 35-vuotiaina ja sen jälkeen muutetaan vain lähiseuduille. Nuoret naiset kasaantuvat valtaosin harvoihin yliopistokaupunkeihin ja osaan niiden kehyskunnista. Huomionarvoista on se, että nuoria naisikäluokkia siirtyy myös joihinkin Lapin matkailukeskuskuntiin, mutta ei kuitenkaan Kuusamoon. Syy tähän eroavaisuuteen olisi syytä pikaisesti selvittää.

Muuttoliikkeen johdosta ja nuorten naisten mukana myös syntyvyys siirtyy. Jatko-opiskelupaikkakunnat ja naisten työllistymisseudut saavat muuttoliikkeen kautta myös syntyvyyssykettä alueillensa. Opiskelun ja työpaikkojen sukupuolittuminen ohjailee myös syntyvyyden sijaintia. Nuorten naisten muuton suhteen voitollisia kuntia on vain 22.

Syntyvyyden laskun syihin pureuduttava

Paikallisesti syntyvyyttä voidaan lähtökohtaisesti edistää yrittämällä pitää synnytysiässä olevat nuoret naiset kotipaikkakunnalla. Seuraavana vaihtoehtona on yrittää houkutella sellaisia uusiksi tulomuuttajiksi. Kolmas tapa edistää paikkakunnalla syntyvien lasten määrää on se, että päätöksenteolla suositaan monilapsisuutta tai saadaan mahdollisimman moni lapseton innostumaan jälkikasvun hankkimisesta tai aikaistamaan sitä.

Selvittämisen arvoinen asia olisi sekin, miksi Kuusamo menettää jatkuvasti lestadiolaista nuorta väkeä erityisesti Oulun seudulle? Onko kyse täkäläisestä työntövoimasta vai sikäläisestä vastustamattomasta vetovoimasta? Tunnen montlapsiperhetapausta, jotka ovat täältä siirtyneet muualle Suomeen jopa hyvistä viroista ja vakansseista. Mikä tämän aikaansaa? Sekin on huomionarvoista, että Kuusamossa suurten perheiden määrä on pudonnut alle neljäsosaan aikaisemmasta vain 25 vuodessa.

Kuusamon lohduttomaksi kääntynyt lapsitilanne vaatii päättäjiltä erityistä paneutumista sen syihin, jotta tämä suuntaus voidaan oikaista tai sitä edes korjailla. Mitään ei tapahdu vain olla öllöttämällä, vaan edistys vaatii vähintäänkin vaihtoehtotarkastelua, ongelmien sisäistämistä ja erityisesti lapsiperheiden arjen ja ajatusten tuntemusta tai edes perehtymistä niihin. Myös terveet houkuttimet syntyvyyden kasvattamisen suhteen ovat enemmän kuin perusteltuja.

Muutoin olen sitä mieltä, että Kuusamo on pelastettava.