Muistatteko kun reilu viikko sitten perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi selvityksen ulkomaalaisen työvoiman saatavuusharkinnasta? Hyvä, ette varmaankaan, sillä yksikään media ei aiheeseen tarttunut, vaikka silloin tällöin ajatuspajojen tuotokset ovat kelvanneet jopa Ylen uutisaiheeksi. Ehkä Libera, Demos tai Vasemmistofoorumi olisi saanut paremmin näkyvyyttä.

Työperäisen maahanmuuton ympärillä käydään jatkuvaa keskustelua ja yhä useammin kuulee, että nimenomaan ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta on työllistymisen esteenä. Jopa työntekijäliitot ovat esittäneet näitä mielipiteitä vaikka luulisi siellä olevan tiedossa minkälaisia tehtäviä saatavuusharkinta nimenomaan koskettaa.
Raportissa käydään läpi muun ohessa perusteluja saatavuusharkinnan poiston puolesta, kuten: ”Suomi saa helpommin erityisosaajia huippuyrityksiin”. Ei saa, koska ulkomaalaislain 77 § mukaan on erityisosaajat jo vapautettu saatavuusharkinnasta. Osaava koodari, ammattikunta joka monesti esimerkiksi nousee, saa Suomesta tai muualta Euroopasta varmasti töitä mikä hetki tahansa. Prosessien nopeutuminen ei myöskään käy perusteluksi, saatavuusharkinnan poisto ei suoraan tähän vaikuta.

Lisäksi raportti kertoo yleensä julkisuudessa hyvänä esimerkkinä käyvästä Ruotsista. Siellä ollaan ainoana Euroopassa luovuttu saatavuusharkinnasta ja tuloksena vain 12% on työllistynyt pysyvästi aloille, joilla on työvoimapulaa – loput päätyvät notkumaan turvapaikan hakujonossa sosiaaliturvan rasitteina.

Minulla on ollut työtovereina muun muassa venäläisiä, puolalaisia, virolaisia, romanialaisia ja Itä-Afrikasta tulleita. Jokainen heistä on työllistynyt samasta syystä. Heillä on ollut osaamista ja koulutusta, jota suomalainen työnantaja on tarvinnut. Kaikki ovat myös töissä täsmälleen samoilla työehdoilla kuin kantasuomalaisetkin. Saatavusharkinnan ollessa voimassa. Ja nyt siellä takarivissä jo käsi nousee ja innokas erimielinen kommentoi, että eihän sinun omasta kokemuksesta voi vetää yleisiä johtopäätöksiä. Miten niin ei, juuri näitä sankaritarinoita työpaikan saaneista pelastuneista, useita hylkääviä päätöksiä saaneista turvapaikanhakijoista, saamme lukea muusta mediasta perusteluna saatavuusharkinnan poistolle. Kun uskonnon ja seksuaalisuudenkaan vaihto ei ole riittänyt.

Sillä kun saatavuusharkinnan poistosta puhutaan, vilahtelevat puheessa moniosaajat, huoltosuhteen korjaajat ja aina työikäiset vanhuksista huolehtijat. Todellisuudessa saatavuusharkinnan poistolla on kaksi päätavoitetta. Ensinnäkin luoda halpatyövoimareserviä, jolla painaa palkkoja ja työehtoja alas. Toisaalta näin saadaan vielä yksi uusi tapa “humanitäärisistä” ja taloudellisista syistä saapuneille, turvapaikan haussa epäonnistuville kouluttamattomille maahanmuuttajille jäädä maahan.

Kaiken tämän päälle raportista myös selviää, että työperäisesti EU- ja ETA alueen ulkopuolelta tulevien työllisyysaste putoaa alle kantaväestön muutamassa vuodessa. Siis heidän, joilla oli työpaikka valmiiksi olemassa saapuessaan! Saatavuusharkinnan poisto heikentäisi tätäkin entisestään ja vaikutukset taloudelle olisivat reippaasti miinusmerkkisiä.
Harkitaanpa siis vielä kerran.