Media nosti pitkäaikaisen kohun pääministeri Juha Sipilän sukulaisten nappikaupoista. Kiveäkään ei jätetty kääntämättä. Kohu sai aivan kohtuuttomat mittasuhteet.

Oikeasti merkittävät ja mittasuhteiltaan suuret kohun aiheet jäävät vähemmälle. Esimerkiksi länsimetron ja olympiastadionin täysin epäonnistuneita rakennushankkeita media on käsitellyt vain pintaraapaisun verran.

Länsimetron alkuperäinen kustannusarvio oli 714 miljoonaa euroa. Nyt puhutaan jo yli 1100 miljoonan euron kustannuksista. Summa on noin 60 % enemmän kuin alunperin kerrottiin. Klappia on käsittämättömän paljon niin prosenteissa kuin euroissakin.

Länsimetro Oy:n hallituksen tehtävänä on vastata länsimetron rakentamisesta. Hallitukseen kuuluvat:

– Olli Isotalo, Espoon teknisen toimen johtaja, hallituksen puheenjohtaja

– Pekka Sauri, rakennus- ja ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtaja, Helsingin kaupunki, hallituksen varapuheenjohtaja

– Jyrki Kasvi, Espoon kaupunginvaltuuston jäsen (vihr)

– Kimmo Oila, Espoon kaupunginvaltuuston jäsen (kok)

– Pekka Vaara, Espoo (sd)

– Tuula Saxholm, rahoitusjohtaja, Helsingin kaupunki

– Ari Konttas, rahoitusjohtaja, Espoon kaupunki

Kun katselee hallituksen jäsenten nimilistaa, niin ymmärtää yhden syyn, miksi media ei ole tällä kertaa hyökännyt hyeenalauman tavoin henkilöiden kimppuun. Hallituksen jäsenet ovat median mielestä ns. hyviä ihmisiä.

Olympiastadionin kunnostus on yhtä epäonnistunut. Sielläkin on kysymys todella suurista miljoonaluvuista ja prosenteista.

Vastaavia esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.

Epäonnistumisten pääasiallisena syynä on se, että kustannuslaskelmat tehdään alakanttiin. Hankkeet halutaan esittää myönteisessä valossa, jotta niille saadaan ensin yleistä kannatusta ja että myöhemmin myös päätöksentekokoneisto hyväksyy hankkeet. Ja kun sen jälkeen toteutus on löperö, niin lopputulos on surkeaakin surkeampi.

Olen huolestuneena seurannut myös kahta muuta ensiaskeleita ottavaa hanketta.

Turun ja Helsingin välille kaavaillaan nykyistä suorempaa ja nopeampaa junayhteyttä, vaikka kaupunkien välillä on suora ja nopea moottoritieyhteys. Myös siitäkin huolimatta, että alustavat arviot osoittavat ratahankkeen olevan hyöty/kustannus-suhteeltaan täysin kannattamaton. Media ei ole ampunut alas tätä hanketta, koska se on vihreän ideologian mukainen ja rahaa saa pankin seinästä…

Mittasuhteiltaan aivan omaa luokkaansa on Tallinnan ja Helsingin välinen tunneli. Sitäkin vievät eteenpäin vahvat taustavoimat, vaikka sen alustava hyötyjen ja kustannusten suhde on vain ja ainoastaan noin 1:10!

Englannin ja Ranskan välinen kanaalitunneli on ollut tappiollinen. Pelkästään siksi on mahdotonta edes kuvitella, että liikennemääriltään vähäisempi ja kalliimpi Tallinna-Helsinki tunneli olisi kannattava.

Helsingin niemelle kaavaillaan Pisara-tunnelia rautatieliikenteen tarpeisiin. Myös sen kustannukset ja hyödyt laskettiin ensin täysin pieleen. Miljardihankeen toteutus on jäissä, koska todelliset kustannukset ja hyödyt paljastuivat ajoissa.

Kolme edellä mainittua hanketta kuulostavat äkkisiltään erinomaisilta myös kansalaisten korvissa. Siksi poliitikot niistä mielellään puhuvat ja keräävät irtopisteitä. Ja media hyssyttelee.