Jätin eduskunnassa seuraavan kirjallisen kysymyksen Suomen pohjavesien suojelemisesta kansainvälisten yhtiöiden riistolta:

Maapallon vedestä vain alle kolme prosenttia on juomakelpoista makeaa vettä. Siitäkin vähästä jopa 70 prosenttia on ikijäätä ja -lunta. Lähes kaikki käytettävissämme oleva sula makea vesi on maan alla pohjavetenä. Järvien ja jokien yhteenlaskettu vesimäärä on pohjavesiin verrattuna marginaalinen.

Luonnonvaratutkijat varoittavat, että tulevat sukupolvet tulevat kärsimään vesipulasta väestönkasvun, saastumisen ja veden tuhlailun takia. Esimerkiksi avaruushallinto NASA:n kymmenvuotinen pohjavesitutkimus päättyi vuonna 2013 ja sen tulokseksi saatiin, että yli puolet maapallon maanalaisista pohjavesialtaista on vaarassa kuivua. Kolmentoista suuren pohjavesialtaan todettiin olevan jo lähellä kriittistä tyhjenemispistettä, jonka jälkeen on liian myöhäistä enää korjata niiden tilannetta.

Väestönkasvua ei ole onnistuttu pysäyttämään. Vedestä tullaan tällä ja seuraavalla vuosisadalla kilpailemaan globaalisti samaan tapaan kuin tähän asti on tehty liiketoimia öljystä. Jo tälläkin hetkellä kaksi kolmasosaa suurten jokien suistoalueista on rapautumassa, koska niiltä pumpataan pohjavettä. Seuraavan sukupolven sodat saattavat saada alkunsa makean veden kaupallistamisesta.

Pohjavesien riistäminen on täydessä käynnissä maapallolla. ”Riistäminen” on juuri oikea sana kuvailemaan pohjavesien holtitonta käyttöä, sillä vaikka toiminnalla olisi lain kirjaimen muodollinen siunaus, on se silti riistämistä tulevilta sukupolvilta eri puolilla maailmaa.

Suomen vesivarat ovat kansainvälisesti vertaillen erinomaisen hyvät. Pohjavetemme on suorastaan kansallisaarre. Jokapäiväinen juomavetemme on pääosin pohjavettä. Myös kotimainen teollisuus ja maatalous tarvitsevat suuria määriä makeaa vettä.

Suomessa ei ole vielä tarvittu vedensäännöstelyä. Pitää varmistaa, että suomalaisten oikeus pohjaveteensä säilyy jatkossakin.

Pohjaveden vienti Suomesta on mahdollista, jos siihen saa vedenottoluvan. Suomen vesimarkkinoilla on toimijoita, joissa osakkaina ovat sellaiset suuryritykset kuin Coca-Cola ja Nestlé.

Globalisoituvassa maailmassa vain kansallisvaltio on kansallisvaltion puolella. Suuryritykset tavoittelevat liikevoittoa. Esimerkiksi Intiassa kokonaiset kylät kärsivät kuivuudesta, kun Coca-Cola-tehtaat pumppaavat joka päivä satoja tuhansia litroja pohjavettä.

Kansainväliset lobbarit pyrkivät siihen, että vesi luokiteltaisiin elintarvikkeeksi eikä perusoikeudeksi. Tällöin siitä voitaisiin käydä kauppaa nykyistä vapaammin – varsinkin jos TTIP tai jokin vastaavanlainen vapaakauppasopimus toteutuu. Myös EU pitää tätä mahdollisuutta yllä. EU:n laajuinen Vesi on perusoikeus -kansalaisaloite keräsi joitakin vuosia sitten lähes kahden miljoonan ihmisen tukijoukon, jolloin Euroopan komissio otti siihen kantaa. Komission vastauksessa aloitteeseen todettiin, että ihmisten oikeus veteen on tärkeää, mutta ei suljettu vettä pois vapaakauppaneuvotteluista, kuten TTIP:stä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä varmistaakseen, että Suomen pohjavesivarat suojellaan pysyvästi kansainvälisten, voittoa tavoittelevien yhtiöiden riistolta?