Suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien määrä Suomessa on pienentynyt jo muutamana peräkkäisenä vuotena, eikä suunnanmuutosta näy.

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on nyt seitsemän prosenttia. Samaan aikaan väkiluvun kasvu on pienintä 1970-luvun alun jälkeen ja vähäinenkin kasvu tulee vieraskielisistä.

Ovatko Suomen hallitukset vastuussa siitä, että vieraskielisten osuutta on kasvatettu muutamissa vuosikymmenissä yhdestä prosentista seitsemänkertaiseksi?

Yksikään hallitus ei ole linjannut, paljonko ulkomaalaisväestöä Suomeen saa muuttaa. Kokoomuksen Jyrki Katainen lienee tässä harvoja rehellisiä, sillä hän aikoinaan puhui miljoonista tulijoista.

Nyt on aika pysähtyä pohtimaan, millainen valtio Suomi on, kun suomalaiset eivät ole enää selkeä määräenemmistö. Tätä on myöhäistä pohtia sitten kun väestörakenteen muutos on tapahtunut.

Pääkaupungissa Helsingissä taustaltaan ulkomaalaisia oli tämän vuoden alussa jo joka kuudes asukas. Helsingin ulkomaalaistaustaisista 82 prosenttia on syntynyt ulkomailla ja loput 18 prosenttia Suomessa. Vieraskielisten lukumäärä pääkaupungissa on jopa kymmenkertaistunut 30 vuodessa kymmenestä tuhannesta sataan tuhanteen.

Vantaalla asuu noin 40 000 vieraskielistä ja ennuste vuodelle 2035 on 95 000, jolloin vieraskielisten osuus Vantaan väestöstä kasvaa 18 prosentista 34 prosenttiin eli noin kolmasosaan kaikista asukkaista.

Muu Suomi seuraa tässä asiassa kyllä pääkaupunkiseutua, kun aikaa kuluu.

Pitää myöntää, että tätä menoa myös jyrkän linjan islam saa jalansijaa – siirtolaisuuden lisäksi muslimien kantaväestöä suuremman syntyvyyden vuoksi. Islamisaatio on oma kysymyksensä Länsi-Euroopassa käynnissä olevassa kulttuurien ja väestöjen yhteentörmäyksessä.

Suomen politiikassa eduskuntapuolueet Perussuomalaisia lukuun ottamatta puhuvat maahanmuutosta yhä vain samaa puuta heinää ja vetoavat väestönsiirtojen tueksi vaikka Fazereihin ja Finlaysoneihin tai karjalaisten evakkojen asuttamiseen.

Todellisuudessa irakilaisista ja somaleista on mennyt töihin vain noin 20 %.

Suomalainen kansallisvaltio on kriisissä, koska 1990-luvulta alkaen ja Euroopan unioniin liittymisen jälkeen Suomen hallitukset ovat toinen toisensa jälkeen ulkomaalaistaneet Suomea – milloin milläkin verukkeella.

Lopputulema lienee pitkällä aikavälillä hajanainen Suomi, joka ei ole enää hyvinvointivaltio vaan sekasortoinen maa, jossa käydään kalliita yksityiskouluja, asutaan aidatuilla asuinalueilla ja puhutaan valtakielenä tankeroenglantia. Yhdysvalloiksi tuskin silti muutumme, koska emme ole panostaneet maahanmuutossa laatuun vaan määrään. Lisäksi muslimien osuus tulee olemaan meillä toista luokkaa kuin USA:ssa.