Seuraavalla hallituksella on edessään suuri työ maahanmuuttolainsäädännön vikojen korjaamisessa. On maahanmuuttopolitiikan kokonaisuudistuksen aika.

Suomeen tullaan liian usein sosiaaliturvan perässä. Nykyinen Suomessa asumiseen perustuva oikeus sosiaaliturvaan pitää korvata kansalaisuusperusteisella sosiaaliturvalla. Tämä tekisi Suomesta oleellisesti vähemmän houkuttelevan kohteen haittamaahanmuutolle. Suurin osa valtion menoista kuluu hyvinvointijärjestelmän ylläpitoon eri tavoilla. Se on perusteltuakin, mutta järjestelmä on rikki, jos sitä voi hyödyntää kuka tahansa. Keskustelu siitä, kuka voi saada sosiaaliturvaa, on jopa akuutimpi asia kuin tukien suuruus.

Jos Suomeen muuttaneelle ulkomaalaiselle myönnetään Suomen kansalaisuus, sen pitää olla saavutus ja tunnustus onnistuneesta kotoutumisesta. Suomen kansalaisuuden saamisen ehtoja tulee tiukentaa siten, että yleinen asumisaikavaatimus Suomen kansalaisuutta haettaessa nostetaan kymmeneen vuoteen. Kansalaisuuden saamisen ehdoissa pitäisi myös olla useiden vuosien yhtäjaksoinen työskentely Suomessa. Näin voidaan olla varmempia henkilön sopeutumisesta yhteiskuntaamme.

Siirtolaisille on tehtävä nykyistä paremmin selväksi, että Suomessa on noudatettava Suomen lakia. Rikoslakiin on lisättävä pykälä, jonka myötä sellainen ulkomaalainen, joka tuomitaan vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen, karkotetaan ja määrätään maahantulokieltoon toistaiseksi, ellei ole olemassa erityisen painavia vastasyitä. Vakaviin rikoksiin syyllistynyt ulkomaalainen on menettänyt yhteiskuntaluottamuksensa Suomessa. Tämä lainmuutos toisi myös säästöjä oikeuslaitokselle, sillä nykyään ulkomaalaisen rikollisen maasta käännyttäminen tai maasta karkottaminen sekä maahantulokiellon määrääminen tapahtuvat useamman viranomaisen toiminnan ja useamman tuomioistuimen byrokraattisen prosessin myötä.

Uusien siirtolaiskriisien estäminen vaatii myös turvapaikkapolitiikkaa koskevia muutoksia. Suomen on aktiivisesti ajettava EU:n sisärajatarkastuksia ja meidän on järjestelmällisesti hylättävä toisesta EU-maasta tulevien henkilöiden turvapaikkahakemukset.

Laittomasti maassa olevat henkilöt pitää ottaa säilöön, mikäli heitä ei saada heti karkotettua. Näin ollen laittomasti maassa oleva ei voi syyllistyä rikoksiin vaan todennäköisesti valitsee vapaaehtoisen paluun lähtömaahansa. Vaikka säilöönotosta koituisi kuluja yhteiskunnalle, tämä muutos maksaisi itsensä takaisin Suomelle, koska laittomasti maassa olevien säilöönoton aloittaminen vähentäisi Suomen houkuttelevuutta haittamaahanmuuton kohdemaana.

Uudistamalla maahanmuuttopolitiikkaa voimme saada turvallisen Suomen takaisin. Viime aikoina Suomea on ravisuttanut väkivalta-, ryöstö- ja jengirikollisuuden aalto isoissa kaupungeissa. Katujengeissä on korostuneen paljon maahanmuuttajataustaisia. Olen itse rikosjuristin työssä kohdannut ulkomaalaistaustaisia nuoria, jotka ovat rikoskierteessä ja rikosjengeissä. Suomen oikeuspolitiikka ei synnytä heissä rangaistuksen pelkoa eli heitä ei huolestuta kiinnijääminen.

Kaiken kaikkiaan yhteiskunnalliseksi lähtökohdaksi on otettava, että isäntämaan ei ole tarkoitus sopeutua tulijoiden elämänmenoon, vaan sopeutumisvaatimukset kohdistuvat maahanmuuttajiin. Maahanmuuttajilta on vaadittava enemmän oma-aloitteista opiskelua ja oppimista. Nykyistä tiukemmat kansalaisuuden ja turvaverkkojen ehdot kannustaisivat tulijoita sopeutumaan. Tarvitsemme tässä asiassa kokonaisvaltaisen linjamuutoksen.