Siniset vaihtoehdot, uudet tulevaisuudet tai mitänämänyt ovatkaan ovat puhuneet syistä jotka johtivat erkaantumiseen Perussuomalaisesta puolueesta. Kuinka Heiltä on mennyt poliittinen koti. Kuinka Heidän puolueensa on vallattu. Kuinka He eivät tunne Perussuomalaisia omakseen.

Olen ollut Perussuomalaisten jäsen vuodesta 2012; ehkä juuri tästä syystä en koe että puolue olisi paljoa muuttunut. Timo Soinin muuttumisesta olen puhunut toki koko ajan, ja olen ollut vilpittömästi sitä mieltä että hänet olisi pitänyt vaihtaa VIIMEISTÄÄN 2015. Tosin silloin ei kukaan uskaltanut ryhtyä Soinin vastaehdokkaaksi. Vastaehdokkaaksi ryhtyminen olisi tiennyt poliittisen uran loppua Perussuomalaisissa. Juuri tällätavalla kävi Sebastian Tynkkyselle ,vaikka hän voittikin äänestyksessä Soinin suosikin. Soini systemaattisesti tuhosi nuoren varapuheenjohtajan (siihenastisen) uran junailemalla tekaistulla syyllä Tynkkysen erottamisen puolueesta. Samalla tavalla olisi puolueesta joutunut lähtemään jos olisi Timo Ensimmäinen Suurelle hävinnyt hänet haastettuaan puheenjohtajakamppailussa.

Soini on erittäin karismaattinen. Jostain syystä hän vetoaa suureen osaan kansasta tavalla jota ei voi oikestaan ymmärtää. Ulkoinen olemus ei ole millään lailla puoleensavetävä, mutta jyrkät mielipiteet ja selkeä ulosanti nosti Perussuomalaiset marginaalista hallitukseen ja merkittäväksi tekijäksi Suomalaisessa Politiikassa. En yhtään enkä ollenkaan vähättele hänen tekojaa tahi saavutuksiaan; Soini teki Perussuomalaiset. Perussuomalaiset eivät kuitenkaan ole Soini.

Vuosituhannen alusta, kun aloin pikkuhiljaa kiinnostumaan politiikasta, lähtien mieleeni jäi Soinin suorat sanat. Maahanmuutosta, Euroopan Unionista sekä yhteisvaluutasta oli selkeät mielipiteet vailla tulkinnanvaraa. Maahanmuuttoa ei tarvita ja EU:sta eroaminen olisi paras ratkaisu. Missä EU siellä ongelma oli vielä minunkin puolueeseen liityttyäni käytetty iskulause. Melko pian se toki pehmeni muotoon ”Vähemmän mutta parempaa EU:ta”. Tänä päivänä siitäkin on vielä pehmetty. Pehmeneminen linjoista paheni kun Perussuomalaiset osallistuivat hallitukseen; oli pakko omaksua linjat joita Keskusta ja Kokoomus vetävät; ainakaan ei saanut ääneen sanoa jos vastusti hallituksen muiden puolueiden linjoja. Ei saanut arvostella EU:ta, Euroa, Euroopan tukipolitiikkaa, ei saa puhua kansanäänestyksistä eikä saa vaatia laittoman maahantulon estämisestä. Näistä konservatiivisista arvoista EI saanut puhua.

Tämä johti siihen, ettei kansanedustajat puhuneet näistä asioista. Ihan niinkuin kansanedustajista valtaosa unohtaa köyhien aseman päästyään leveän toimeentulon äärelle kansanedustajiksi alkoivat Perussuomalaisista osa unohtamaan myös kentän ääntä. He elivät sinisessä kuplassaan jossa ei kuulunut ääniä rajojen sulkemisesta. Ei kuulunut köyhien ahdingosta eikä orjatyön ikeestä. Ei kuulunut että kukaan tahtoisi Eurosta eroon saatika vaatisi kansanäänestystä siitä kuulummeko osaksi liittovaltioon suuntaavaa unionia.

Ei kuulunut kentän ääni, Perussuomalaisten ääni. Lähellä oli vain EU-myönteisiä, maailmaa halaavia Kokoomuksen ja Keskustan ajatuksia. Tämä EU-myönteisyys ja liberaalius tarttui ajatuksiin. Tästä syystä kenttä erkani eliitistä. Tästä syystä 20 kansanedustajaa ei osannut erottaa luomansa sinisen kuplan sisältöä Perussuomalaisuudesta.