Eduskuntavaalit käytiin viime keväänä. Me Perussuomalaiset olimme toiseksi suurin puolue. Nostimme kannatuksemme gallupeissa kesän 2017 vajaan 10% aallonpohjasta kaksinkertaiseksi. Olimme lähellä suurimman puolueen paikkaa. Ja siitä olemme vielä nostaneet kannatustamme. 

Se, että emme olleet suurin puolue johti siihen että hallitus on nyt punavihreä. Luulisi, että Keskustan mukanaolo hallituksessa tarkoittaisi sitä, että myös kehä-kolmosen ulkopuolella asuvien edulla olisi puolustaja, mutta ei se ole niin. Vaalitappionsa jälkeen Kepu joutui luopumaan kaikesta jota se on luvannut edustaa. 

Perussuomalaiset on tosiaankin kaikissa gallupeissa suurin puolue. Tämä on johtanut siihen, että Perussuomalaisten tekemisistä kaivetaan kritisoitavaa. Ja kun etsii niin löytää, ei siinä sen ihmeempää. Olen tottunut siihen ettei uutisointi ole tasapuolista. 

”Meidän” vastakohdaksemme on syntynyt silakkaliike. Liike, joka sanoo puolustavansa demokratiaa. Vastustamalla demokraattisesti valittuja puolueita joissa on erilaisia näkemyksiä kuin liikkeen sisällä. Joku löytää tästä paradoksin, ja joku toinen taas pitää hyvin loogisena toimintana. 

Silakkaliike, nykyhallitus sekä agendajournalismi ovat jossain määrin päässeet tavoitteeseensa. Ainakin minun kohdallani; ei ole ollut mielekästä kirjoitella blogeja tai muutenkaan olla aktiivinen. Tajusin sen vasta äskettäin… 

Mutta nyt kaivan pääni pensaasta ja aloitan uudelleen kirjoittamaan ja osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Käsitin juuri että vaikka keskustelu silakkaliikkeen kanssa on yhtä hedelmällistä kuin shakin pelaaminen pulun kanssa niin se ei saa olla este osallistua. 

Hyvä lukijani; mikäli sinulla on ollut vastaavia ajatuksia niin ei painuta piiloon vaan toimitaan niinkuin omasta mielestämme on parasta Suomelle ja suomalaisille.