Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen on suora todiste hallituksen rakenteellisesta ammattitaidottomuudesta, poliittisesta pelkuruudesta tai molemmista. Se paljastaa, kuinka heikkoa talousosaamista Suomen poliittinen johto tosiasiassa omaa.

Häpeän perussuomalaisena tätä politiikkaa. On synti istua hallituksessa, jonka politiikka perustuu tällaisiin arvoihin.

Mittasuhteet on syytä ymmärtää

Ansiosidonnainen työttömyysturva muodostaa vain noin 3 prosenttia (noin 2,1 miljardia euroa) valtion vuosittaisesta verokertymästä. Tästä summasta merkittävä osa, arviolta jopa noin miljardi euroa, palautuu takaisin julkiseen kassaan verotuksen ja arvonlisäveron kautta.

Kyse ei siis ole julkistalouden kannalta ratkaisevasta menoerästä, vaan poliittisesta valinnasta.

Jos ansiosidonnainen poistettaisiin kokonaan, Suomen talous ei pelastuisi.

Mutta kymmenientuhansien perheiden taloudellinen turva romahtaisi.

Se, että leikkaukset kohdistetaan työttömään ja heikoimpaan, ei hallintoon, ei rakenteisiin eikä tehottomuuteen, kertoo arvovalinnoista. Ennen kaikkea se paljastaa, että rakenteellisesti korruptoituneiden hyvä veli -verkostojen ja niiden työpaikkojen säilyttäminen asetetaan kaiken edelle.

Lukijan on hyvä tietää se tosiasia, että sosiaalitukien ja työttömyysturvan leikkaaminen on ennen kaikkea Kokoomuksen ja RKP:n poliittinen tahtotila. Se, että Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien nykyjohto sulkee silmänsä tältä päätökseltä, tekee heistä valitettavasti poliittisesti yhtä vastuullisia.

Köyhiltä ja kipeiltä leikkaaminen ei ole talouspolitiikkaa.

Se ei ole taitoa.

Se on häpeä.

Työllisyys syntyy vain yrityksissä

Suomi on matkalla kohti suurtyöttömyyttä, jossa työttömyysaste uhkaa nousta yli 15 prosentin nopeammin kuin moni osaa vielä aavistaa.

Todelliset ja kansantaloutta vahvistavat työpaikat syntyvät vain yrityksissä.

Ei virastoissa, ei säätiöissä, ei hankehallinnossa.

Jos hallitus olisi aidosti oikeistolainen, se mahdollistaisi välittömästi:

– YEL-pakon poistamisen

– yhteisöveron poistamisen tai merkittävän keventämisen

– todelliset kannustimet ensimmäisten työntekijöiden palkkaamiseen

– työntekijän sairastamisen omavastuupäivien poistamisen

Yritykset eivät kasva tukien varassa, vaan ennustettavuuden, vapauden ja kannusteiden kautta. Suomeen pitäisi perustaa nopeasti yrityksiä, jotka kykenevät työllistämään sadattuhannet ihmiset, jotka nyt ovat ajautumassa työttömyyteen.

Täystyöllisyyskään ei yksin riitä

Täystyöllisyys ei yksin ratkaise Suomen talouskriisiä. Jos kaikki Suomen työttömät saataisiin välittömästi töihin 2 800 euron kuukausipalkalla, siitä saatava verokertymä olisi vain noin 2,2–2,8 miljardia euroa vuodessa.

Julkiset menot toki vähenisivät, mutta eivät lähellekään siinä määrin, että noin 14 miljardin euron vuotuinen alijäämä saataisiin katettua. Tämä kertoo siitä, kuinka syvällä ongelmat ovat rakenteissa, ei työttömissä.

Silti julkisen sektorin ylipainoa ja tehottomuutta ei poliittisissa puolueissa haluta tunnistaa eikä tunnustaa. Koko järjestelmä verkostoineen elää yksityisen sektorin tuottaman arvon varassa.

Kyse on epäonnistuneesta johtamisesta

Suomi on ajettu kohti taloudellista kriisiä poliittisilla päätöksillä, puoluekurilla ja kasvottomien verkostojen siunaamisella. Työttömyys ei ole yksilön vika, vaan seuraus rakenteellisesti epäonnistuneesta talousjohtamisesta.

Kun korkean verotuksen maa, jolla on pieni väestöpohja, ajautuu tilanteeseen, jossa Suomi nyt on, maan johto on väistämättä rakenteellisesti kyvytön tai vastuuta pakoileva.

Tämä ei ole oikeistohallitus

Kun hallitus pyrkii pitämään kiinni nykyisestä järjestelmästä eikä edes suunnittele sen tiivistämistä vähentämällä kuntia, virastoja, ministeriöitä, hallinnollisia kustannuksia tai kolmannen sektorin tukia, kyse on talouspoliittisesti ja arvopohjaltaan sosialistisesta hallituksesta.

Se, että sama hallitus leikkaa ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, ei tee siitä oikeistolaista. Oikeistolaisuus ei tarkoita heikoimpien rankaisemista.

Konservatiivinen, oikeistolainen ja klassisen liberaalin ajattelun ytimessä on aina heikoimman puolustaminen järjestelmän mielivaltaa vastaan. Varsinkin Suomessa, joka on kylmä ja karu maa, yhteiskunnan tehtävä ei ole suojella hallintoa, vaan ihmistä.

Ansiosidonnaisen leikkaus ei ole pakko.

Se on valinta.

Ja tuo valinta kertoo kaiken siitä, kenen etuja tämä hallitus todellisuudessa ajaa.