Annoin ChatGPT:lle, Grokille ja Geminille samanlaisen tehtävän.

Tarkoituksena oli arvioida koronavuosista kiihtynyttä Suomen julkisen talouden velkaantumista ja sen kantokykyä. Arviossa piti huomioida velan kasvu, korkotason kehitys, halpakorkoisen vanhan velan korvautuminen vähitellen kalliimmalla velalla, nykyisen kaltainen suurtyöttömyys sekä tekoälyn mahdolliset vaikutukset tulevaisuuden työmarkkinoihin.

Mukana oli vielä yksi muuttuja, jota tavallisissa talousennusteissa harvemmin käsitellään. Poliittisen järjestelmän kyky muuttaa kehitystä.

Marinin hallituksessa olivat SDP, Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP. Orpon hallituksessa ovat Kokoomus, Perussuomalaiset, RKP ja Kristillisdemokraatit. Kahden hallituskauden yhteenlaskettu puoluepohja kattaa siis lähes koko suomalaisen eduskuntapolitiikan.

Tekoälyjä pyydettiin tämän jälkeen arvioimaan, missä vaiheessa Suomen tilanne voisi muuttua tavallisesta velkaongelmasta rahoituskriisiksi. Vertailukohdaksi otettiin Euroopan aikaisempia velkakriisejä ja hetki, jolloin valtio pystyi vielä muodollisesti tekemään päätöksiä itse, mutta käytännössä rahoittajien, EU-instituutioiden tai kansainvälisten tukijärjestelyjen ehdot alkoivat määrätä talouspolitiikan rajat.

Kolme toisistaan erillistä tekoälysovellusta sijoitti kriittisen ajankohdan samaan aikakauteen, kevääseen 2033.

Kun niiden arvioista haettiin keskikohta ja päivämäärä lukittiin etukäteen, tulokseksi tuli.

24.5.2033

Päivämäärä on tietenkin symbolinen. Yksikään vakavasti otettava talousmalli ei pysty ennustamaan seitsemän vuoden päähän päivää, jolloin markkina menettää hermonsa.

Mutta kehityssuunnan voi laskea.

Velkaa on jo nyt enemmän kuin ongelma näyttää

Suomen julkisyhteisöjen velka oli vuoden 2026 ensimmäisen neljänneksen lopussa 255,1 miljardia euroa eli 89,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuodessa velkaa tuli lisää 21,6 miljardia euroa.

Tämä on koko keskustelun ensimmäinen olennainen asia.

Ongelma ei ole yksittäinen lama, pandemia tai poikkeuksellinen budjettivuosi. Suomi tekee suurta alijäämää tilanteessa, jossa yhteiskunta toimii normaalisti.

Suomen Pankin omassa pitkän aikavälin laskelmassa julkinen velkasuhde kohoaa noin 118 prosenttiin BKT:stä vuonna 2040, jos vuoden 2028 jälkeen ei tehdä uusia tuloihin tai menoihin vaikuttavia ratkaisuja. Jos puolustusmenot samalla nostetaan 3,5 prosenttiin BKT:stä ilman vastaavia säästöjä muualla, velkasuhde lähestyisi jo 130 prosenttia. Suomen Pankin teknisessä laskelmassa velkauran kääntäminen hitaasti laskevaksi vaatisi noin 10 miljardin euron lisäsopeutuksen vuosina 2027–2035.

Tämä ei ole Grokin, Geminin eikä ChatGPT mielipide.

Se on Suomen Pankin laskelma.

Korko on hiljainen tappaja

Velan määrä ei yksin ratkaise kriisiä. Ratkaisevaa on sen hinta.

Suomen valtionvelan korkomenoihin varattiin vuoden 2026 talousarviossa noin 3,22 miljardia euroa. Vuoden 2027 talousarvioehdotuksessa summa on jo 4,28 miljardia euroa.

Nousua vuodessa yli miljardi euroa.

Vanha velka ei vaihdu uuteen yhtenä päivänä. Siksi korkojen nousu iskee valtiontalouteen hitaasti, mutta varmasti, sitä mukaa, kun vanhoja lainoja erääntyy ja ne jälleen rahoitetaan.

Tässä on yksi Suomen vaarallisimmista mekanismeista.

Korkomenoon käytetty miljardi ei rakenna koulua, sairaalaa tai tietä. Se ei rahoita puolustusta eikä lisää tuottavuutta. Se on hinta vanhasta kulutuksesta.

Jos velka kasvaa samaan aikaan, kun velan keskihinta nousee, alijäämä alkaa ruokkia itse itseään.

Työttömyys lähtee jo valmiiksi huonosta tilanteesta

Elokuussa 2026 Suomessa oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 262 000 työtöntä ja työttömyysasteen trendi oli 10,1 prosenttia.

Seuraavien vuosien suuri tuntematon on tekoäly. Synnyttääkö tekoäly massatyöttömyyden? Sitä emme tiedä, mutta riski on todellinen.

IMF arvioi noin 60 prosentin kehittyneiden maiden työpaikoista olevan tekoälylle altistuneita. Noin puolessa näistä tekoäly parantaa työntekijän tuottavuutta, kun taas toisessa puolessa se vähentää työvoiman kysyntää, palkkoja tai rekrytointia. IMF on vuonna 2026 kuvannut AI:n mahdollista vaikutusta kehittyneiden talouksien työmarkkinoihin, jopa tsunamin kaltaiseksi muutokseksi.

Suomen kannalta kysymys on ajoituksesta, mikäli tuottavuushyödyt tulevat nopeasti, AI voi siis auttaa Suomea.

Jos työpaikkojen väheneminen tulee ensin ja investoinnit, uudet yritykset sekä tuottavuuskasvu myöhemmin, AI pahentaa juuri niitä ongelmia, joita meillä on jo nyt eli työttömyyttä, heikkoa veropohjaa ja kasvavia sosiaalimenoja.

Stressitestissä käytimme jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Entä jos tapahtuisi talousihme?

Tämän takia käytin tekoälyjen kanssa tarkoituksella absurdin optimistista ajatuskoetta.

Oletetaan, että Suomen nykyinen suurtyöttömyys käytännössä katoaisi ja samaan aikaan Suomeen syntyisi viisi 2000-luvun alun Nokian mittaluokan yritystä.

Ajatuskokeessa oletetaan vielä, että jokainen niistä maksaisi Suomeen miljardi euroa yhteisöveroa vuodessa. Viisi miljardia euroa yhteisöveroa joka vuosi.

Sellainen yritysrypäs olisi suomalaisen taloushistorian ihme. Sekään ei yksin kattaisi nykyisen kokoluokan julkisen talouden alijäämää.

Täystyöllisyys vahvistaisi tietenkin julkista taloutta vielä useilla miljardeilla kasvavien verotulojen ja pienentyvien etuusmenojen kautta. Siksi olisi väärin väittää, ettei näillä olisi valtavaa vaikutusta.

Mutta juuri ajatuskokeen epätodennäköisyys on sen tarkoitus. Suomeen ei synny ensi vuonna viittä Nokiaa. Todennäköisesti niitä ei synny seuraavan kymmenenkään vuoden aikana.

Täystyöllisyyttä ei myöskään voida ottaa talouspolitiikan lähtöoletukseksi. Siksi valtiontalouden tasapainottamista ei voi rakentaa kasvuihmeen varaan.

Samaan aikaan menot eivät odota

Väestö ikääntyy. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuspaineet kasvavat. Puolustusmenot kasvavat. Korkomenot kasvavat.

Samalla talouden kasvu on ollut Suomessa pitkään eurooppalaisittain vaatimatonta.

Kahden viimeisen hallituskauden aikana lähes koko puoluekenttä on ollut vuorollaan hallitusvastuussa. Tämä ei todista, etteikö jokin tuleva hallitus voisi ratkaista ongelmaa. Mutta se kertoo, ettei käytettävissä ole helppoa puoluepoliittista vaihtoehtoa, joka ei olisi joutunut itse kohtaamaan samoja tulonjaon, verotuksen ja julkisten menojen ristiriitoja.

S&P muutti huhtikuussa 2026 Suomen AA+-luokituksen näkymät negatiivisiksi. Perusteluina olivat muun muassa matala kasvu, ikääntyminen sekä kasvavat puolustus- ja korkomenot. Luokitus on edelleen korkea, joten Suomi ei ole tänään rahoituskriisissä. Mutta miltä luottoluokitus näyttää 2030 luvun alussa?

Sitten tulee hetki, jolloin markkina äänestää

Valtiontalouden lopullista breikkipistettä ei päätä eduskunta. Sen päättää lainamarkkinat.

Niin kauan kuin sijoittajat uskovat Suomen pystyvän korjaamaan taloutensa, valtio saa lainaa kohtuullisella hinnalla. Kun luottamus alkaa horjua, korkovaatimus nousee.

Jos korkovaatimus nousee, alijäämä kasvaa ja kasvava alijäämä tarkoittaa lisää velkaa. Kasvava velka taas lisää korkomenoja.

Ja jos poliittisen järjestelmän samalla arvioidaan olevan kykenemätön tekemään riittäviä ratkaisuja, prosessi voi muuttua hitaasta liikkeestä nopeaksi. Juuri tätä tarkoitan Suomen talouden breikkipisteellä. En päivää, jolloin pankkiautomaatit sammuvat. Enkä päivää, jolloin valtio jättää laskunsa maksamatta.

Vaan hetkeä, jolloin Suomen hallitus ei enää tosiasiassa pysty itse päättämään sopeutuksen tahdista.

Miksi kevät 2033?

Tässä kohtaa oma arvioni yhtyy tekoälyjen stressitestien peruslogiikkaan, mutta ei niiden näennäiseen päivätarkkuuteen.

Vuosi 2033 on mahdollinen riskivyöhyke, jos nykyinen velkaantuminen jatkuu, työttömyys pysyy korkealla, AI heikentää lähivuosina työvoiman kysyntää enemmän, kuin se kasvattaa Suomen tuottavuutta ja velan rahoituskustannukset jatkavat nousuaan.

Kevät on myös talouskriisille luonteva ajankohta. Edellisen vuoden toteutuneet talousluvut ovat käytettävissä, alkuvuoden verokertymä ja työllisyys alkavat näkyä, EU kevätennusteet valmistuvat ja valtion seuraavan vuoden budjettikehyksiä aletaan rakentaa.

Silloin kaikki huonot uutiset voivat osua samaan aikaan.

Mielestäni Suomen suurin riski ei kuitenkaan ole tekninen valtion konkurssi. Paljon todennäköisempi murtumispiste on finanssipoliittisen itsemääräämisoikeuden kaventuminen.

Suomi saisi ehkä edelleen lainaa, mutta lainan hinta ja ulkopuolisten instituutioiden vaatimat toimet määräisivät, kuinka suuri sopeutus tehdään ja kuinka nopeasti.

Siinä mielessä Kreikan kriisin tärkein opetus ei ole jokin tietty velkaprosentti, vaan se on luottamus.

Kun markkinat alkavat epäillä sekä maksukykyä, että poliittisen järjestelmän kykyä muuttaa suuntaa, tapahtumat voivat edetä paljon nopeammin kuin poliittinen päätöksenteko.

24.5.2033

Siksi lukitsen päivämäärän nyt. 24. toukokuuta 2033.

Ei siksi, että väittäisin tietäväni tulevaisuuden seitsemän vuoden ja yhden päivän tarkkuudella. Vaan siksi, että ennustus pitää pystyä joskus myös avaamaan ja tarkistamaan.

Jos vuonna 2033 Suomen velkasuhde on saatu uskottavasti laskuun, työttömyys on olennaisesti pienentynyt, korkomenojen kasvu on hallinnassa ja julkisen talouden alijäämä on painettu kestävälle tasolle, tämä ennustus on epäonnistunut.

Toivon, että niin käy.

Jos taas keväällä 2033 Suomi tekee jo toista tai kolmatta hätäsopeutuspakettiaan, valtion velanhoitokustannukset kasvavat nopeasti ja talouspolitiikan ehdot tulevat yhä voimakkaammin Suomen ulkopuolelta, tiedämme olleemme ainakin suunnan suhteen oikeassa.

Tämän ennustuksen tarkoitus ei ole todistaa, että Suomen kohtalo olisi ennalta määrätty.

Päinvastoin.

24.5.2033 on päivämäärä, jonka pitäisi osoittautua vääräksi.