On syytä kiittää Yleisradiota siitä, että se vihdoin uskalsi ottaa A-Studion keskusteluun yhdysvaltalaisen poliittisen historian asiantuntijan Markku Ruotsilan. Katsojille tarjoutui harvinainen tilaisuus kuulla näkemyksiä, jotka eivät kumpua pelkästään sosialistisen koulujärjestelmän kasvattien keskenään toistamista mielipiteistä, vaan perustuvat laajaan ja kriittiseen tutkimustietoon. Juuri siksi pelkään, että Yle pian hyllyttää Ruotsilan esiintymiset kanavillaan tuleviksi kuukausiksi tai jopa vuosiksi. Sen verran kansalle jaettiin tietoa, joka rikkoi valtamedian yksipuolista narratiivia.

Eikä kestänytkään kauaa, kun Yle jo tänään kiirehti uutisoimaan ja kiistämään Ruotsilan esittämiä väitteitä poliitisen väkivallan muutoksista. Ylen mukaan oikeisto on edelleen se, joka todellisuudessa aiheuttaa poliittista väkivaltaa. Siksi on syytä avata tarkemmin, mistä näissä väitteissä on kyse ja millaista tausta-aineistoa käytetään.

CSIS – liberaalin valtavirran think tank

Ylen käyttämä lähde, johon myös Markku Ruotsila viittasi on CSIS (Center for Strategic and International Studies), Washington D.C:ssä toimiva tutkimuslaitos. Vaikka se virallisesti esiintyy puolueettomana, sen poliittinen sijainti on käytännössä lähempänä Yhdysvaltain demokraatteja ja liberaalia valtavirtaa.

Rahoitus kertoo paljon: suurimpia tukijoita ovat liberaali-progressiiviset säätiöt kuten Bill & Melinda Gates Foundation ja MacArthur Foundation. Myös Yhdysvaltain ministeriöt kanavoivat tukea CSIS:lle, mutta erityisesti silloin, kun valkoisessa talossa on demokraatti. Republikaanien kausina tuki keskittyy lähinnä energiaan, talouteen ja puolustusteollisuuteen. Tämä ohjaa väistämättä sitä, mitä aiheita tutkimuslaitos painottaa ja miten tuloksia tulkitaan.

Terrorismin tilastoinnin ongelmat

CSIS:n tutkimusta oikeiston ja vasemmiston terrori-iskuista ja niiden suunnitelmista on syytä tarkastella kriittisesti. Tutkimuksessa käytetyt painotukset ja määritelmät vinouttavat kuvaa. Historia osoittaa selvästi, että oikeistoon liitettyjä tekoja on kirjattu enemmän, mutta ongelma on, mitä lasketaan oikeistoksi.

Oikeiston nimissä tilastoidut teot ovat usein yksittäisten henkilöiden väkivaltaisia tekoja, joilla ei ole yhteyttä mihinkään organisoituun oikeistolaiseen liikkeeseen. Murha, jonka tekijän ideologia on epäselvä, saatetaan silti kirjata “oikeistolaiseksi terrorismiksi”, jos tekijä kuuluu kantaväestöön tai vastustaa aborttia. Tällöin puhutaan enemmän yksittäisten ihmisten puutteellisesta arvopohjasta kuin mistään järjestäytyneestä poliittisesta ohjelmasta.

Esimerkiksi QAnon-liikkeestä on puhuttu paljon, mutta sen nimiin ei ole käytännössä kirjattu väkivaltaisia tekoja Capitol-kukkulan valtauksen yhteydessä sattunutta spontaania mellakointia lukuun ottamatta, jossa osa osallistujista oli QAnonin kannattajia. Silti se nostetaan usein esiin ‘oikeistolaisen uhan’ symbolina.

Vasemmiston väkivalta on järjestäytyneempää

Vasemmiston kohdalla tilanne on toinen. Antifa ja muut vasemmistolaiset ääriliikkeet toimivat järjestäytyneinä ja koordinoituina, ja niiden toiminta on lisääntynyt erityisesti Donald Trumpin presidenttikauden alkuvaiheista lähtien vuodesta 2015. Vasemmistolaisen väkivallan luonne on valtiollisen kasvatuksen ja ideologisen ohjauksen tulosta. Aatteet juurrutetaan jo kouluissa ja yliopistoissa, ja niistä kasvaa yhteisöjä, jotka ovat valmiita käyttämään väkivaltaa poliittisten päämääriensä edistämiseksi.

On tietenkin ikävää, että poliittinen väkivalta lisääntyy. Mutta vastuu ei ole vain yksittäisillä ryhmillä, vaan ennen kaikkea poliitikoilla. Heidän omalla toiminnallaan ja puheillaan on luotu jakolinjoja, jotka näkyvät myös kaduilla. Kuten talouskriisissä, myös poliittisen väkivallan kasvussa vastuullisia ovat ne, jotka ovat vallassa olleet.

Ruotsilan esiintyminen A-Studiossa oli tärkeä muistutus siitä, että kansalaisilla on oikeus saada monipuolisempaa ja kriittisempää tietoa kuin mitä Ylen toimitus yleensä tarjoaa. Jos Yle todella toimii julkisen palvelun hengessä, Ruotsilan kaltaisia asiantuntijoita pitäisi kuulla useammin eikä vaientaa.