Velkakriisi, tekoäly ja suurvaltojen uusi geopoliittinen todellisuus pakottavat Suomen katsomaan Lapin todellista arvoa

Kirjoitin 7.1.2025 perustellusti, miksi Euroopan ja Tanskan tulisi luopua Grönlannista. Tuo kirjoitus toimi lähtökohtana keskustelulle, joka koskee suurvaltojen välistä uutta vastakkainasettelua, turvallisuutta ja teknologista murrosta.

Tämä kirjoitus on jatkoa sille, mutta tarkastelee asiaa Suomen näkökulmasta.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuukka-saimen/arvoisa-donald-j-trump-gronlanti-on-teidan/

Maailma on siirtynyt uuteen aikakauteen. Generatiivinen tekoäly ei ole enää vain talouden tai viihteen väline, vaan se on keskeinen osa sotilaallista ja strategista kilpailua. Tekoäly kehittää itse itseään ja kiihdyttää hyökkäys- ja puolustusjärjestelmien kehitystä nopeudella, johon yksikään aiempi teknologinen murros ei ole yltänyt. Tässä kilpailussa vastakkain ovat ennen kaikkea Yhdysvallat ja Kiina. Eurooppa seuraa sivusta.

Suomi on tässä asetelmassa heikossa asemassa. Maa on ajautumassa kohti vararikkoa. Julkiset vastuut ylittävät 400 miljardia euroa, eikä velkaantumisen pysäyttämiseksi ole esitetty uskottavia rakenteellisia ratkaisuja.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuukka-saimen/suomen-julkinen-velkavastuu-yli-400-mrd-tata-meille-ei-haluta-kertoa/

Vastuu tästä kuuluu 2000-luvun valtapuolueille, virkamieskunnalle, median ohjaamalle poliittiselle kulttuurille ja lopulta myös äänestäjille. Velka ei ole syntynyt vahingossa, vaan järjestelmällisen päätöksenteon seurauksena.

Suomella olisi kuitenkin yksi todellinen strateginen valtti, jota ei haluta nähdä. Lapissa on nykyteknologian mukaan merkittäviä mineraalivarantoja, joita tarvitaan tekoälyn, puolustusteollisuuden ja korkean teknologian tuotannossa. Arviot näiden resurssien arvosta liikkuvat jopa yli 500 miljardissa eurossa nykyteknologian mukaan. Tästä huolimatta Suomi ei kykene hyödyntämään tätä mahdollisuutta.

Syyt ovat poliittisia ja hallinnollisia. Kaivoslupia ei uskalleta myöntää ripeästi. Kaivostoimintaa harjoittavat yhtiöt ovat pääosin ulkomaisessa omistuksessa, jolloin verotulot valuvat Suomen ulkopuolelle. Valtio kantaa riskit, mutta hyödyt jäävät muille. Tämä ei ole kestävää talouspolitiikkaa eikä kansallisen edun mukaista.

Siksi on uskallettava ajatella radikaalisti. Samalla tavalla kuin Grönlannin kohdalla, myös Lapin osalta tulisi tarkastella vaihtoehtoa, jossa alue joko vuokrataan tai myydään Yhdysvalloille pitkäaikaisella sopimuksella.

Vuokrausratkaisussa Suomi säilyttäisi alueen omistuksen, Lapin asukkaat Suomen kansalaisuuden ja palvelut, ja Suomi saisi matkailusta sekä muista elinkeinoista verotulot. Vuokrataso voisi realistisesti olla 10–20 miljardia euroa vuodessa. Tämä merkitsisi välitöntä helpotusta valtiontalouteen ja pitkän aikavälin turvallisuustakuuta suhteessa Venäjään.

Jos velkaongelma halutaan ratkaista kerralla, myynti olisi toinen vaihtoehto. Lapin myyntihinta voisi liikkua noin 200 miljardin euron tasolla. Tämä ei ole tunne- vaan laskukysymys. Kyse on siitä, halutaanko säilyttää näennäinen alueellinen koskemattomuus vai pelastaa Suomen talous, turvallisuus ja tulevaisuus.

Maailma ei odota Suomea. Suurvallat tekevät ratkaisuja nyt. Tekoäly, mineraalit ja turvallisuus muodostavat uuden geopoliittisen kokonaisuuden, jossa moraalinen poseeraus ja hallinnollinen jahkailu eivät enää riitä. Jos Suomi ei kykene hyödyntämään omia strategisia resurssejaan, joku muu tekee sen.

Kysymys ei ole siitä, onko tämä ajatus miellyttävä. Kysymys on siitä, onko se välttämätön.

0