Linjani Perussuomalaisena Helsingin kaavoittamisessa ja lähiympäristön säilyttämisessä

Onko Helsingin kaavoittaminen läpinäkyvää ja kriittistä tarkastelua kestävä?

Ketkä lobbaavat virkamiehiä ja kaupunki- ja ympäristölautakunnan jäseniä? Ovatko ne arkkitehtitoimistot ja rakennusyhtiöt, vai onko kyseessä kansainväliset kiinteistösijoitusyhtiöt rahoineen?

Maankäyttöpolitiikkaa ja kaupunkisuunnittelua on luovutettu viime aikoina yhä enemmän rakennusyhtiöille ja pääomasijoittajille. Tästä suuntauksesta on hyvänä esimerkkinä Eteläsataman toiminnan lopettamissuunnitelma ja talojen rakentaminen, suunnittelun luovuttamien rakentajille toimivan satama kokonaisuuden kustannuksella. Eteläsataman toiminnot siirretään Katajanokalle. Katajanokka ja sen asukkaat ja saaren toimivuus ovat tämän linjauksen kärsivä osapuoli, unohtamatta matkustajaliikenteen haasteita. Malmin kenttä on räikein ja samalla valitettavin esimerkki piittaamattomuudesta kaupunkilaisten mielipiteitä kohtaan.

Yleisesti ottaen kaupungin kehittäminen ja lisärakentaminen jättää räikeästi huomioimatta asukkaiden tarpeet sekä mielipiteet. Nämä edellä mainitut tulevat hyvin esiin viimeaikaisista ja tulevista suurista hankkeista. Vuosaaren massiivinen lisärakentaminen on tässä hyvänä esimerkkinä, muitakin alueita on aika liuta. Miksi kaupunkisuunnittelua ei voisi palauttaa yhteistä etua edistäväksi? Ehkä silmiä avaavin suunnitelma on rakentaa Elielinaukio täyteen taloja. Tämä suunnitelma todella avasi helsinkiläisten silmät, mitä kaupungissamme tapahtuu.

Lisärakentamista on puolustettu sillä, että asumisen hinta laskee, kun asuntoja on enemmän. Väitän vastaan, ettei näin ole. Mitä pienempi asunto, yksiö tai kaksio, sitä kovempi vuokra verrattuna isoihin asuntoihin. Tämä johtuu KELA:n avokätisesti myöntämillä asumistuella. Säätiöiden ja eläkekassojen on helppo taulukoista laskea, kuinka paljon vuokraa voi pyytää, koska KELA maksaa näin ja näin paljon, siis me veronmaksajat. Nämä KELA:n maksamat asumistuet valuvat myös ammattiliittojen omistamien säätiöiden ja ulkomaalaisten omistamille sijoitusyhtiöille, jotka maksavat minimaalista veroa tuotosta tai ei ollenkaan säätiöiden kyseessä ollessa. Näitä lisärakentamisia perustellaan kohtuuhintaisten asuntojen tarpeella, mutta vuokra hinnoissa se ei näy. Mihin on muuten unohtunut pienteollisuus alueiden kaavoitus? Onko niin, että Helsingissä ja Suomessa ainut varma ja tuottoisa business on asunnot ja kiinteistöt. Pitäisikö Suomessa ja Helsingissä ennemmin kehittää yritysten mahdollisuutta työllistää sekä edistää vientiteollisuutta, kuin betoniviidakkoa?

Asumisen kustannukset ovat Helsingissä suorastaan riistäytyneet käsistä verrattuna muuhun maahan sekä Keski-Euroopan suurkaupunkeihin, esim. Berliiniin.

Haluavatko helsinkiläiset todella, että Helsinkiin ahdetaan 250 000 uutta asukasta vuoteen 2050 mennessä?

Perussuomalainen linjani rakentamisessa

Perussuomalaisena ehdokkaana ja kaupunkilaisena haluan hillitympää tahtia lisärakentamiseen ja asumisviihtyvyyden luontoarvojen paremman huomioon ottamista. Aina vedotaan ja kirjoitetaan, että kaupunki päätti ja kaupunki kaavoittaa. Ei, se on kyllä ihmiset, jota siellä toimivat. Äänestäjät päättävä äänestyskopissa, millaista kaupunkia ja Suomea he haluavat. Kaupunki ja ympäristölautakunnassa on oikeat ihmiset päättämässä kaavoituksesta. Ihmiset tarvitsevat puistonsa ja metsikkönsä. On tutkittua, kuinka paljon paremmin ihmiset voivat, kun luonto on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Uutisissa luki vastikään, että päiväkoti lapset sairastavat vähemmän, kun he vierailevat säännöllisesti lähimetsässä tai päiväkodin piha muodostuu osittain luonnon omaisesta maasta muokatun pihan lisäksi. Lähiluonnossa liikkuminen pienentää verenpainetta ja stressiä. Edellä mainitut vähentävät sairas poissaoloja työpaikoilta ja täten parantavat tuottavuutta ja yritysten tulosta. Yritysten voitoista kaupunki saa yhteisöverotuottoa, jolla katetaan kaupungin mittavia kuluja.

Olemassa olevaa rakennuskantaa kannattaa kehittää rakentamalla lisäkerroksia tai jopa purkamalla vanhoja asuinrakennuksia, kuten Mellunmäessä ja rakentaa hieman korkeampia taloja tilalle, luoden näin tiiviimpää asumista ympäristö huomioon ottaen. Näin toimien saamme Helsingissä säästettyä satoja hehtaareja maata. Onko kaikki ympäristö, missä ei vielä ole rakennuksia vain rakentamatonta maata?

Uuden rakentaminen vanhoilla periaatteilla voisi olla tulevaisuutta, kaikesta lisärakentamisesta ei tarvitse luopua. Palautetaan käytäntöön korttelipihat. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Sammatin piha Vallilassa. Samantyylisiä korttelipihoja ilman raja-aitoja voitaisiin rakentaa nykyaikaisilla ratkaisuilla. Tämän kaltainen rakentaminen lisää yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Toinen melkeinpä samanlainen rakennustyyli löytyy Helsingin Puotilassa, Rantakartanontiellä. Rantakartanontie 8:n piha on oiva esimerkki -60 alun ajatusmallista, laajasta pihasta, jossa voi viettää aikaa niin lapsiperheet, nuoret sekä iäkkäät asukkaat. Puiden ja pensaiden lisäksi pihalla on kahdet keinu setit ja hiekkalaatikot, kahdet pöytäryhmät, jossa toisessa on puukäyttöinen grilli. Asukas voi viettää perhe-/kaveri päivää poistumatta asunnon läheisyydestä ja näin hiilijalanjälki myös pienenee siinä samalla. Korttelipiha luo taloista yhteisön. Tässä taloyhtiössä on monia piha kokonaisuuksia ja yhtenä hyvänä lisäpointtina on, että lumia ei tarvitse kuorma-autoilla kuljetella lumenkaatopaikoille, vaan kaikki mahtuu omalle pihalle. Luontoystävällistä eikö totta.

Kantani on edellä mainittu. Ihmisläheistä rakentamista nykyaikaa unohtamatta. Puolta Suomea ei tarvitse Helsinkiin mahduttaa.

-Vähemmän on joskus enemmän-