Edeltäjäni kansanedustajana, saarijärveläinen merkittävä yrittäjä Väinö Rautiainen antoi minulle kahden asian testamentin, kun lähdin 1980-luvulla hänen jälkeensä ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin.

Toinen asia liittyi energiapolitiikkaan ja silloiseen Neuvostoliittoon. Rautiainen vetosi, että toimin aina sen puolesta, että Suomi ei ole enempää kuin 20%:sti riippuvainen energian tuonnista Neuvostoliitosta.

Kansakunta, joka sijaitsee kylmällä vyöhykkeellä, jossa on pitkät kuljetusetäisyydet ja jonka teollisuus on energiaintensiivistä, ei ole itsenäinen eikä turvassa, mikäli sen tarvitsemasta energiasta reilusti yli puolet tulee ulkomailta ja vieläpä yhdestä valtiosta. Näin on Suomessa vuonna 2014.

Suomen ja Neuvostoliiton kauppa oli vaihtokauppaa. Öljy, hiili ja maakaasu olivat luonnollisia tuontituotteita, koska käyttökelpoisia ja suomalaisille kelpaavia tuotteita ei Neuvostoliitossa paljonkaan valmistettu. Vienti Suomesta oli tärkeää, joten energian osuus tuonnista kasvoi kohtuuttomaksi.

Suomen energiapolitiikkaa on voimakkaasti uudistettava. Riippuvuus Venäjän tuonnista on pudotettava mahdollisimman pian edesmenneen Väinö Rautiaisen asettaman lähelle 20%:n rajaa. Se on tehtävä turvallisuuspoliittisista syistä, mutta myös kaupallisista syistä. Enää emme harjoita bilateraalikauppaa.

Suomi ei saa olla kohtuuttomasti riippuvainen tuontienergiasta. Kauppa- ja vaihtotaseemme korjaantuu merkittävästi, kun vähennämme energian tuontia, jonka arvo on noin kahdeksan miljardia euroa.

Ilmastonmuutos on tosiasia. Se edellyttää myös öljyn ja hiilen käytön vähentämistä ja jopa luopumista. Viime vuosina hiilen poltto on eri syistä lisääntynyt. Kehitys on huolestuttava. Erityisen häpeällinen se on Kataisen hallitukselle, jossa myös Vihreät ovat mukana ja vieläpä ympäristöministeriön johdossa.

Suomi on rikas maa. Meillä ei ole öljyä eikä kaasua. Meillä on metsiä ja soita. Suomen metsät kasvavat joka vuosi noin 100 miljoonaa kuutiota uutta puuta. Käytämme tästä nykyisin noin 60%. Suojelualueet ja eräät muut kohteet ovat talouskäytön ulkopuolella. Suopinta-alastamme energiatuotannossa on vajaa prosentti.

Biopohjaisen, uusiutuvan, kotimaisen energian käytön lisääminen on erittäin perusteltua. Se parantaa kauppatasetta. Se työllistää niillä alueilla, joissa työttömyys on suurinta. Se on vähäpäästöistä verrattuna fossiilisiin tuontienergioihin.

Soista nostettavan turpeen ottamisessa on vakavia ongelmia. Soista vapautuu turpeen nostossa hiilidioksidia. Lisäksi ojitetuilta ja käytetyiltä soilta valuu humusta järviin, jokiin ja puroihin. Turpeenoton lupia ei pidä antaa herkille alueille. Valvonnan on oltava erittäin tarkkaa. Vesistöjämme ei saa pilata.

Tästä huolimatta Suomessa on valtava määrä soita, joilta turvetta voidaan ilman merkittäviä vesistö-, pöly- tai muita haittoja nostaa kotimaiseen käyttöön.

Suomessa on tarpeen panostaa myös muihin uusiutuviin energiamuotoihin. Maa- ja aurinkoenergia ovat oivallisia tapoja, joiden käyttöön pitää kannustaa ja jopa velvoittaa.

Tuulivoima, johon Keskustajohtoisen hallituksen toimesta päätettiin panostaa valtion tukia 200 miljoonaa euroa joka vuosi, on ongelmallinen. Se on kallista. Siitä aiheutuu haittaa lähiasutukselle, linnuille, puolustusvoimien tutka-asemille ja luonnonsuojelualueille. Avomerelle tuulimyllyjen rakentaminen on kallista keväisten massiivisten ahtojäiden takia.

Ydinvoima on väliaikainen siirtymäajan energiantuotantomuoto. Siihen liittyy turvallisuus-, jäte- ja laitosten alasajoon liittyviä ongelmia. Lisäksi ydinpolttoaineen saantiin voi kasautua vaikeuksia. Suomeen ei ole syytä rakentaa enää uutta ydinvoimaa. Nykyiset laitokset tulee käyttää mahdollisimman turvallisesti taloudellisen käyttöikänsä loppuun.

Tärkeintä energiapolitiikassa on säästö. Jokainen säästetty energiayksikkö on panostusta tulevaisuuteen taloudellisesti sekä ympäristö- ja ilmastopoliittisesti. Nykysukupolvenkin pitää oppia säästämään.

Uusi energiapolitiikka on omavaraista, ilmasto- ja ympäristöystävällistä, työllistävää ja se turvaa elinkeinoelämän, kotitalouksien ja julkisen sektorin tarpeet kohtuuhintaisesti. Tähän Suomella on varaa panostaa. Se on järkevää ja vastuullista.

Jättäkäämme Suomi terveenä, turvallisena ja elinkelpoisena tuleville sukupolville!