Euroopassa on kolme valtioiden välistä erilaista yhteistyökokonaisuutta.  Ne ovat Euroopan unioni (EU), Euroopan neuvosto (EN) ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ).  Lisäksi useimmat eurooppalaiset valtiot kuuluvat puolustusliitto Natoon, joka kuitenkin on ensi sijassa amerikkalaispainotteinen järjestö ja voiman näyttäjä, usein käyttäjäkin, kaikkialla maailmassa.

EU:ssa on 28 eurooppalaista jäsenmaata. Se on poliittis-taloudellinen, syvenevä, byrokraattinen ja liittovaltioistuva yhteisö.

EN:ssa on 47 jäsenmaata. Se on ensisijassa ihmisoikeuksia, demokratiaa ja inhimillisiä arvoja edistävä yhteisö, jonka jäsenkunta kattaa koko Euroopan. Myös Venäjä on mukana. EN:lla on tärkeä rooli omalla tehtäväkentällään.

ETYJ:öön kuuluu 57 jäsenmaata. Siinä ovat myös USA ja Venäjä.  ETYJ:n tehtävänä on poliittis-sotilaallisen sekä taloudellisen ja ympäristöyhteistyön edistäminen. Lisäksi se järjestää mm vaalitarkkailua.

Ukrainan kriisi laukesi avoimeksi marraskuussa 2013 ja johti helmi-maaliskuussa 2014 vakaviin levottomuuksiin ja vallan vaihtumiseen maassa.  Maan rajoja muutettiin vastoin kansainvälistä oikeutta.  Kriisin osapuoliksi asettuivat Ukrainan sisäiset ryhmät sekä Venäjä, USA ja EU.

Kun EU pakotteineen on tosiasiassa Ukrainan kriisin yksi osapuoli, se ei ole kykenevä toimimaan kriisin ratkaisemiseksi välittäjänä.  EU on muutoinkin melko hajanainen ja ajelehtiva tällaisissa asioissa. Välitystehtävään tarvitaan puolueeton toimija.  Sveitsi tarjosi osapuolille neutraalin neuvottelupaikan. Se ei kuitenkaan itse ole tässäkään tapauksessa välittäjän roolissa.

Yksikään EU-maa ei kelpaa välittäjäksi, koska itse EU on kriisin yksi osapuoli. On vahinko, että Euroopassa ei ole yhtään sellaista itsenäistä valtiota, joka olisi sekä kyvykäs, halukas että kelvollinen välittäjäksi vakavassa kriisissä omalla mantereella.

Genevessä välitystehtävä annettiin ETYJ:lle. Sen vahvuutena on se, että siihen kuuluvat Ukrainan lisäksi myös USA, Venäjä ja EU:n jäsenmaat eli kaikki osapuolet (lukuun ottamatta Ukrainan separatisteja).  Heikkoutena on järjestön ohut organisaatio. Se on kuitenkin ainoa käytettävissä oleva toimija poliittisen ja rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi Ukrainaan.

Suomella on kunniakas maine mm. rauhanturvaajamaana. Myös ETYJ:n (ETYK:n) syntyhistoria kotiutuu Helsinkiin. Jos Suomi ei olisi EU:n jäsen, se sotilaallisesti (Nato) liittoutumattomana valtiona voisi toimia korvaamattoman arvokkaana välittäjänä ja rauhan rakentajana Euroopassa ja nyt Ukrainassa.  Maineikkaita ja lahjakkaita henkilöitähän meiltä näihin tehtäviin löytyy nimiä tässä mainitsematta.

Eurooppalainen yhteistyöarkkitehtuuri pitää rakentaa niin, että Euroopan unioni muutetaan vapaakauppa- eli talousunioniksi (Venäjä ym mukaan), Euroopan neuvostoa kehitetään ihmisoikeus-, demokratia- ja arvoyhteisönä ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä vahvistetaan todelliseksi rauhan ja vakauden turvaajaksi.  Yksikään näistä ei saa kasvaa liittovaltioksi eikä pyrkiä ottamaan saneluvaltaa mantereella.

Herättäköön Ukrainan kriisi meidät pohtimaan turvallisuus- ja yhteistyörakenteita uudella tavalla. Balkan ei herättänyt. Siellä ajauduttiin sotilaallisen voiman käyttöön.  Sellaista ei pidä sivistyneeksi itsensä määrittelemässä Euroopassa sallia.

Suomi on alistunut EU:n lähes merkityksettömäksi osaksi. On aika meilläkin tehdä uuden suunnan valinta. Suomea tarvitaan itsenäisenä toimijana idän ja lännen välissä.  Autuaita ovat rauhantekijät!