Teemu Keskisarja sai Suomi Areenan puheenjohtajatentissä muut osallistujat triggeröitymään voimakkaasti mainitsemalla sanan ”väestövaihto”. Se näytti saavan etenkin vasemmiston naispoliitikoissa aikaan suorastaan itkupotkuraivari tasoisen reaktion. Keskisarjan esiintyminen oli muutoinkin erikoinen kokemus puheenjohtajatentin kaavamaisuuteen ja ennalta arvattaviin puheenvuoroihin tottuneelle katsojakunnalle. Oli hänen esiintymisestään mitä mieltä tahansa, tuli ainakin selväksi asia, mistä ei saa yleisen konsensuksen nimissä puhua. Se on väestönvaihto. Tai – ainakaan siitä ei saa puhua negatiivisessa sävyssä. Kun professori Kristina Lindström jo useita vuosia sitten kertoi Hufvudstadsbladetille antamassaan haastattelussa, että hänen toiveensa mukaan Suomeen ei tarvitse syntyä enempää lapsia ilmastosyistä, oli se ilmeisen hyväksyttävä lausunto. Näin siitäkin huolimatta, että hän toivoi suomalaiset korvattavaksi muualta tulleilla. [1]

Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden määrän kasvu Suomessa alkoi joskus 1990 tienoilla ja se on jatkunut kiihtyvällä vauhdilla. Tällä hetkellä maassamme on n. 11,3 % muita kuin ns. kantasuomalaisia. Pääkaupunkiseudulla luku on tosin n. 24 %. Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa Espoossa erittäin voimakas asukasmäärän kasvu tulee yli 80 %:sti ulkomaalaisesta maahanmuutosta. Tämä on tuonut huomattavasti lisää kuluja kasvaneen palvelutarpeen muodossa tulkkeineen ja maksettavine sosiaalitukineen. Espooseen ei siis muuta pääsääntöisesti verotuloja tuovia, korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia kuten 80-luvulla ja osittain vielä 90-luvullakin. Edellinen kaupunginjohtaja on tähän muutamankin kerran kiinnittänyt julkisesti huomiota ja esittänyt huolensa. Nykyistä kaupunginjohtajaa asia ei ilmeisimmin huoleta. Helsingissä tilanne on tätäkin vaikeampi. Muu Suomi isoimpia kaupunkeja lukuun ottamatta on selvinnyt vielä vähemmillä ongelmilla.

Kuten nyt Suomi Areenassa huomattiin, on väestönvaihto sana, joka tuntuu laukaisevan jonkinlaisen primitiivireaktion varsinkin punavihreässä politiikan nurkassa. Poliittisessa keskustelussa on valitettavan yleistä se, että joistain asioista ei saa puhua niiden oikeilla nimillä leimautumatta. Tämä tuntuu vain pahentuvan ajan kuluessa. Asiaa on vaikea ymmärtää, kun samaan aikaan suvaitsevaisuutta ja kaiken hyväksymistä painotetaan yhteiskunnassamme koko ajan voimakkaammin. Voiko tulkita niin, että se paljon puhuttu ja arvostettu suvaitsevaisuus venyykin vain tiettyyn suuntaan?

Moni ilmeisesti luulee, että väestönvaihto on Suomen Sisu -nimisen järjestön tai eduskunnan nykyisen puhemiehen poliittiseen keskusteluun tuoma termi. Näin ei ole. Sitä ei myöskään keksinyt Teemu Keskisarja. Vuonna 2010 Ranskassa julkaistussa kirjassa ”Le grand remplacement” esitettiin teoria väestövaihdosta. Kirjailija oli ranskalainen Renaud Camus. Tiivistettynä hänen sanomansa oli, että muslimit olivat vähitellen olleet syrjäyttämässä Ranskassa kristittyjä ja tämä kehitys on alkanut jo 1970-luvulla. Kansan etnisen ja aatteellisen yhtenäisyyden romahtaessa hänen mukaansa seurauksena on väistämättä yhteenottoja sekä mellakoita länsimaiseen yhteiskuntaan sopeutumattomien takia. Jokainen voi itsekseen miettiä, onko tämän ennustuksen suuntaan Ranskassa menty. Väestönvaihdosta on toki kirjoitettu jo aikaisemmin, vuonna 1973 romaanissa ”Pyhien Leiri” (Jean Raspail). Siinä länsimaat romahtavat kolmannesta maailmasta tulevan maahanmuuton seurauksena. Emme siis puhu täysin uudesta, saati eduskunnan puhemiehen tai Teemu Keskisarjan lanseeraamasta termistä ja ilmiöstä.

Väestönvaihto ilmestyi keskusteluun myös USA:ssa 2010 tienoilla Barack Obaman presidenttikauden aikana. Etenkin Republikaanipuolueen oikealla laidalla katsottiin, että maahan ns. kolmansista maista tuleva kasvava ihmisvirta tulee olemaan Demokraattipuolueen kannattajia ja siksi heidän sallitaan tulevan maahan varsin vapaasti. Poikkeuksena tästä olivat Kuubasta tulevat, jotka olivat kommunismin todellisuuden kokeneina oletetusti Republikaanipuolueen äänestäjiä. Heitä oli kuitenkin vähemmistö ja silloinen USA:n hallinto jopa pyrki rajoittamaan näiden maahan tuloa. Donald Trumpin aikana maahantuloa rajoitettiin voimakkaasti, mutta sen jälkeen Joe Bidenin kaudella maan eteläraja avattiin käytännössä täysin auki.

Kuten todettu, on Suomessakin väestönvaihto terminä politisoitunut. Osa tulkitsee väestövaihdon olevan jonkin eliitin suunnittelemaa ja toteuttamaa. Tätä samaa teemaa tosin toisti jo aikoinaan Renaud Camus. Voisi tietenkin esittää kysymyksen, miksi mikään oletettu eliitti haluaisi vaihtaa eurooppalaisen, pääosin länsimaiseen demokratiakäsitykseen nojautuvan, korkean sivistystason väestön johonkin muuhun, selkeästi erilaiseen, demokratiaa ja tasa-arvoa väheksyvään kulttuuriin. En itse usko mihinkään tarkoitukselliseen ja suunniteltuun väestönvaihtoteoriaan. Ei ole loppujen lopuksi eurooppalaisten edun mukaista vaihtaa väestöä erilaiseen yhteiskuntajärjestykseen kiinnittyneisiin.

Kuitenkin aivan kuten muuallakin Euroopassa, kolmansista maista tuleva väestö lisääntyy koko ajan Suomessa samaan aikaan, kun suomalaisten syntyvyys laskee. Suomalaisten osuus vähenee niin maahanmuuton kuin myös tulijoiden korkeamman syntyvyyden vuoksi. Jos tälle kehitykselle ei tule muutosta – ja miksi tulisi – tulee Suomen väestö ja ennen kaikkea yhteiskunta näyttämään kovin erilaiselta tulevien vuosikymmenien aikana. Tavat ja kulttuuri tulevat tulijoiden mukana ja suomalaiseen tapaan on kuulunut joustaa aina tulijoiden mukaan, ei päinvastoin. Tätä voi kutsua väestön vaihtumiseksi, koska siitähän on loppujen lopuksi kyse. Mitään eliitin salaliittoa ei taustalla kuitenkaan ole. Kehitys johtuu anteliaasta maahanmuuttopolitiikasta yhdistettynä hyvään sosiaaliturvaan, joka alun perin oli tarkoitettu meidän suomalaisten heikko-osaisten turvaksi. Suomessa voi tulija elää lähtömaan tilanteeseen verrattuna hyvin tekemättä työtä ja opettelematta kieltä. Tässä Suomi eroaa oleellisesti esimerkiksi USA:sta, jota usein pidetään hyvänä kotoutumisen esimerkkimaana.

Väestön vaihtumisesta puhuminen ei ole mikään pienen äärioikeiston provokaatio toisin kuin vasemmistoon kallellaan oleva mediateollisuus näyttäisi väittävän. Siitä puhuminen ei myöskään ole rasismia. Se ei edes ole mikään teoria vaan havaittava, olemassa oleva muutos – väestörakenteen muuttuminen on pragmaattinen, tilastollinen fakta. Sitä ei pidä politisoida. Voi tietenkin politisoida ja arvottaa sen, onko asia tavoiteltava vai vastustettava. Itse kallistun jälkimmäiseen.

En näe tälle kehitykselle muutosta, ellei poliittisessa kentässä nykyistä laajemmin asiaan puututa voimakkaasti. Ruotsi on hyvä esimerkki siitä, mihin olemme menossa. Kyllä siellä ongelmat tiedostettiin jo vuosituhannen alussa, mutta asioista puhuminen ja toimenpiteet estettiin rasismipelolla. Ruotsi on myös hyvä esimerkki siitä, että rahaa kotouttamiseen kaatamalla ei tuloksi juurikaan tule. Muutos tuo tullessaan rinnakkaisyhteiskuntia, lisää jengiytymistä, koululaitoksen alasajoa, valtion lisääntyvää velkataakkaa jne. Olemme olleet Ruotsin tiellä jo pitkään.

[1] Hufvudstadsbladet 16.11.2018